Kuinka seepra täytetään, Henni Kitti?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Haastattelut

Henni Kitti

Henni Kitti

Esikoisteoksen matka luovan kirjoittamisen seminaarista kansien väliin

Haastattelu: Miia Outinen ja Annina Välimäki

Turkulaisen Henni Kitinromaani Elävän näköisetjulkaistaan muutaman kuukauden kuluttua. Kitti on koulutukseltaan kuvataiteilija, mutta on opiskellut myös luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Tavoitimme kiireisen esikoiskirjailijan sähköpostilla ja utelimme häneltä ajatuksia kirjasta ja kirjoittamisesta.

Hei Henni, mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu, viimeistelen käsikirjoitusta. Neulon paljon.

Esikoisteoksesi Elävän näköiset julkaistaan muutaman kuukauden kuluttua. Mitä on odotettavissa?

En tiedä, senhän näkee sitten. Toivottavasti joku kiinnostuu ja lukee. Tekstin sisällöstä en haluaisi kovin paljon puhua etukäteen, lukija saa sitten päättää, mistä se kertoo ja mikä siinä on keskeistä.

Olet opiskellut luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Millaisia kirjoittamisen eväitä sieltä tarttui mukaan?

En ollut kirjoittanut kovin paljon ennen luovan opintoja, ja ehkä suurin anti niistä oli se, että sain itseluottamusta kirjoittamisen suhteen. Oli myös hyvä oppia aivan perusasioita, proosa – draama – lyriikka -jako, ja kaikenlaisia sääntöjä ja ohjeita, joita kirjoittamiseen on liitetty. Ei niitä tarvitse seurata, mutta minun on helpompi hahmottaa tekstiä kun tiedän, millaisia keinoja sen hahmottamiseen yleensä käytetään. Totuin myös siihen, että tekstejä joutuu antamaan luettavaksi muulle ryhmälle jos haluaa saada palautetta (mikä on aika itsestään selvää). Myös säännöllisyys oli hyvä asia, vaikka monesti tuntui, ettei tunnin aikana tehdyistä harjoituksista tai kotitehtävistä tullut kovin hyviä. Sitten oli kuitenkin tuottanut jotain tekstiä, jota voi myöhemmin muokata eteenpäin ja jotkut harjoitukset ovat päätyneet muokattuina myös romaaniin.

Olit myös luovan kirjoittamisen mestarikurssilla. Mitä kurssiin kuului?

Kurssille haettiin pitkällä käsikirjoituksella, ja minä hain tällä, joka nyt julkaistaan. Olin aloittanut sen jo aiemmin, kun olin valmistumassa edellisestä opiskelupaikastani Kuvataideakatemiasta, mutta kurssin hakuajan deadlinen takia sain työstettyä tekstiä todella paljon eteenpäin. Kurssilla kustannustoimittaja luki osallistujien tekstit ja antoi palautetta, ja tätä kautta sain yhteyden kustannustoimittajaan ja vähän myöhemmin kustannussopimuksen. Lisäksi kurssilla oli kirjailijatuutorin opetusta ja pienryhmätapaamisia opiskelijoiden kesken, joista molemmat olivat todella hyödyllisiä: sain hyvää palautetta ja pääsin tekstissä eteen päin. Myöskään kurssiin liittyvien deadlinejen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Millainen on ideaalityöskentelytapasi?

Tämä on ensimmäinen pitkä teksti, jonka olen tehnyt ja pisin projektini ikinä. Kirjoittaminen on hidasta ja vaatii pitkiä taukoja ja toisaalta intensiivistä pitkäjaksoista keskittymistä. Minusta on mukavaa paneutua tekstiin ja keskittyä siihen täysin, välillä taas en halua katsoa sitä kuukausiin, vaikka se silloinkin on koko ajan mielessä ja työstyy melkein kuin huomaamatta.

Millaista taustatyötä teit teosta varten?

Monenlaista ja paljon. Taustatyön tekeminen on iso osa kirjoittamistani ja jatkuvaa. Minua näköjään kiinnostaa kirjoittaa asioista, joista en tiedä, ja sitten joudun käymään läpi valtavat määrät materiaalia ja opiskelemaan, jotta voisin kirjoittaa niistä. Minua myös kiinnostaa kovasti se, miten taustamateriaali vaikuttaa kirjoittamiseeni: kirjoitanko eri tavalla, jos teksti pohjaa kuvaan, internetsilppuun, tietokirjaan, karttaan, todelliseen paikkaan, Google Mapsiin, tuntemaani henkilöön, kuulemaani tarinaan jne jne. Kaikki kokemani ja oppimani sekoittuu ja kerrostuu sitten tekstiin.

Onko sinulla tullut esikoista kirjoittaessasi kirjoitusblokkeja? Vinkkejä niiden murtamiseen?

Ei ehkä blokkia siinä mielessä että olisin halunnut kirjoittaa ja mitään ei tulisi vaan niin, etten ole halunnut kirjoittaa ollenkaan. Mielestäni prosessiin kuuluu taukoja varsinaisesta kirjoittamisesta ja niiden aikana voi tehdä jotain muuta, joka ehkä suoremmin tai joskus hyvinkin epäsuorasti edistää kirjoittamista jossain myöhemmässä vaiheessa. Deadlinet tietysti estävät taukojen venymisen loputtomasti. Yritin sopia deadlineja kavereiden kanssa, mutta lipsuin niistä aina, kaverit eivät ole tarpeeksi suuri pelote. Jos rakastaa tekstiään ja tietää edes suurin piirtein mitä siltä haluaa, ei tule blokkia.

Esikoiskirjan matka käsikirjoituksesta kansien väliin on pitkä. Oliko prosessissa jotain yllättävää?

Olen ehkä edelleen jossain määrin yllättynyt, että olen nyt tässä. Matka on ollut pitkä, mutta tuntuu myös, että kaikki on tapahtunut aika nopeasti ja helposti. Minun oli ja on edelleen vaikea nähdä omaa tekstiäni ja tietää, onko se hyvää vai huonoa ja olin aika yllättynyt ja totta kai iloinen kun mestarikurssilla sain hyvää palautetta. Sopimuksen saamisen jälkeen prosessi myös muuttui aika lailla, yhtäkkiä pitikin ajatella, että teksti ei ole enää ikuisesti yksin minun vaan että jonain päivänä se tullaan julkaisemaan ja kuka tahansa voi sen lukea jos haluaa. Se oli aika pelottavaa, ja välillä tuntui vaikealta kirjoittaa niin, ettei ajatellut muiden mielipidettä vaan kirjoitti koska itse halusi, niin kuin oli alussa. Siinä mielessä kaikki on ollut yllättävää, etten ole ennen käynyt läpi pitkän tekstin kirjoittamisen ja julkaisemisen prosessia, eikä minulla koskaan ole hajuakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten homma toimii.

Kuinka seepra täytetään?

Se nyljetään ja nahka käsitellään, sitten tehdään täyteruho, jonka päälle nahka pingotetaan. Lyhyesti sanottuna.

Mitä seuraavaksi?

En tiedä. Olen tehnyt monenlaista romaanin kirjoittamisen sivussa, kirjoittanut muuta, piirtänyt, maalannut, neulonut. Jos minulla ei ole selvää suuntaa, monesti silloin tuntuu, että en tee mitään, kun mikään ei johda mihinkään. Tähän mennessä olen kuitenkin aina päätynyt johonkin, ja vasta jälkeenpäin kaikki harhailut ja kokeilut ovat muuttuneet merkityksellisiksi. Yritän siis luottaa prosessiin, tehdä vain, ja katsoa, mihin päädyn. Jossain määrin kaikki tekemiseni ovat olleet samaa jatkumoa ja jossain vaiheessa edellisen työn pohjalta nousee aina seuraava.

Elävän näköiset ilmestyy huhtikuussa 2014.

Linkki WSOY:n sivuille on tässä.