Kuin ensimmäistä kertaa

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Lehtijutut

Kuva: Aleksi Yli-Jama

Kuva: Aleksi Yli-Jama

Teksti: Olli Lönnberg

Syntikka soi, nuori nainen laulaa, toinen tanssii musiikin tahtiin. Tämä ei vaikuta yliopistokampukselta. Tänä iltana Sirkkalan kampuksen väliosa on muuttunut konserttisaliksi. Kuin ensimmäistä kertaa -konsertti on alkamassa ja viimeinen soundcheck on käynnissä.

Kyseessä on Turun yliopistossa järjestetyn laululyriikan kurssin päätöskonsertti, jossa syksyn aikana työstetyt kappaleet pääsevät ensimmäistä kertaa ilmoille. Tunnelma on jännittynyt, mitään bäkkäriä ei tietenkään ole, vaan esiintyjät odottavat samassa tilassa kuin paikalle saapuneet katsojat, vähän sivummalla vain.

Yleisö on onneksi ystävällistä: paikalle on saapunut paljon ihmisiä, opiskelijoita pääosin, esiintyjien ystäviä. Jännityksestä huolimatta tunnelma on lämmin. Musiikkitieteen ainejärjestö Tritonus on järjestänyt kahvia ja pikkupurtavaa myyntiin.

Tila itsessään on esiintymispaikkana erikoinen. Soittajat ovat asettuneet väliosan kulmaukseen, kuuntelijat pöytiin ja penkeille. Mitään lavaa ei ole, vaan katsojat ovat miltei kiinni esiintyjissä. Tila tuo itse asiassa mieleen intiimin kahvilan tai kapakan.

Kun keikka alkaa, mielikuva vain vahvistuu. Kappaleet ovat yksinkertaista ja koskettavaa laulaja-lauluntekijämateriaalia, joka toimii tällaisessa tilassa hyvin. Sanoitukset pääsevät esiin, kun taustalla on instrumentteja vain yksi tai kaksi, korkeintaan kolme. Syntikka on yleisimmin käytössä, kitaraakin päästään kuulemaan. Myös harvinaisempia soittimia on mukana, esimerkiksi viulu ja cajun-rumpu.

Opiskelijat esittävät kappaleensa itse, mikä on varmasti jännittävä paikka monelle. Pelkästään oman kirjallisen työn esittely yleisölle on aina hermostuttavaa, vaikkei siihen liittyisikään esiintymisen mukanaan tuomaa hermostuneisuutta.

Kuva: Aleksi Yli-Jama

Kuva: Aleksi Yli-Jama

Jännittäminen, epävarmuus ja haasteiden kohtaaminen ovat toistuvia teemoja kappaleissa. Nämä eivät ole yli-itsevarmojen rokkikukkojen sanoituksia, näitä on kirjoitettu sydänverellä. Hiljalleen siirrytään myös lempeämpiin teemoihin, kesäiltoihin ja rakkaustarinoihin. Kaihoisa tunnelma ei kuitenkaan päästä kuulijaa otteestaan.

Lopulta konsertti saapuu loppuunsa. Esiintyjät ovat silminnähden helpottuneita: kaikki meni kunnialla, eikä ainakaan katsojalle asti välittynyt minkäänlaisia ongelmia.

Esiintyjät kertovat mielellään omista tuntemuksistaan laululyriikan tiimoilta. Musiikki on heille sosiaalista: juuri tällaiset elävän musiikin tapahtumat rakentavat siltoja ihmisten välille. Me olemme kokeneet jotain yhteistä, jaettua.

Myös esiintyjille tämä oli ensimmäinen kerta, kun he pääsivät kuulemaan toistensa kappaleita musiikkina. Vaikka kappaleiden lyriikoita on työstetty yhdessä ja erikseen koko syksy, vasta nyt he pääsivät kokemaan kappaleet sellaisina, kuin ne on tarkoitettu. Musiikki tuo lyriikkaan mukaan uutta pintaa, ja juuri siinä laululyriikka eroaa runoudesta. Se on tehty esitettäväksi, ei luettavaksi.