Kristinusko uutuustuotteena 

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Essee

Kuva: anthony_goto/Flickr

Kuva: anthony_goto/Flickr

Teksti: Petri Luosto

 

Käsitteenä kristinusko uutuustuotteena kuulostaa hyvin ristiriitaiselta. Sitä se myös luultavasti on nykyaikaisen ihmisen mielessä, mutta kuitenkin pitää muistaa, että myös kristinusko tuli vuosisatoja sitten Eurooppaan uutuutena.

 

Hankala alku

Kristinuskolla on takanaan pitkä ja monivaiheinen historiallinen tarina pienestä alun perin juutalaisesta lahkosta maailman suurimmaksi uskonnoksi. Ensimmäinen kriittinen tapahtuma oli se, että alkuseurakunnan jäsenet päättivät, että kristinuskoa voi levittää myös ei-juutalaisille. Ratkaiseva perustelu oli luultavasti Jeesuksen pitämän vuosisaarnan kohta ”menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni”. Oli vuorisaarnan historiallisuuden suhteen totuus mikä tahansa, niin nuo sanat määrittelivät kristinuskon luonteen ja tarkoituksellisen levittämisen.

Kristinuskoa voidaan verrata nykypäivän innovaatioiden leviämiseen. Uutuustuotteen eli innovaation leviämisen suhteen viiteen seikkaan pitää kiinnittää huomiota. Nämä seikat ovat itse innovaatio, innovaation soveltajat, olemassa olevat viestintäkanavat, aika ja vallitseva sosiaalinen järjestelmä. Innovaatio itsessään on tärkeä asia, koska siinä tulee olla jotain uutta ja hyödyllistä. Innovaatio myös jotenkin houkutelee uusia ihmisiä kiinnostumaan siitä. Kristinuskon suuri vetovoima oli tuolloin sen tarjoama maanpäällisen kurjan elämän jatkeeksi tuleva elämä taivaan valtakunnan paratiisissa, jos pystyi uskomaan Jumalaan ja Jeesukseen. Tähän samaan aikaan Rooman valtakunnassa oli myös lukematon määrä muita kultteja, kuten esim. Voittamattoman Auringon kultti ja Isis-kultti.

 

Kotkan alla Roomassa

Tällainen uusi uskonto keräsi Rooman valtakunnan kaupungeissa paljon seuraajia ja samalla se hermostutti vallanpitäjiä. Rooman historiassa oli ollut lukuisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun kansanjoukot ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Kristityt eivät kumartaneet jumalana pidetyn hallitsevan keisarin kuvia, ja pidettiin tuolloin maanpetoksena. Tämän seurauksena roomalaiset tappoivat paljon kristittyjä tehden heistä marttyyreitä muiden kristittyjen silmissä, koska he eivät olleet halukkaita luopumaan uskostaan.

Vallitseva sosiaalinen järjestelmä oli pakanallinen, ja se oli uutta uskontoa vastaan. Rooman valtakunnan ajan viestintäkanavat olivat valtakunnan maantieverkko ja meriliikenne. Kirjeitä lähettiin, mutta antiikin aikana lähetyssaarnaajat ja muut sivistyneet ihmiset olivat erittäin taitavia puhujia, jolloin suostuttelulla innovaatioita levitettiin tehokkaammin kuin kirjeillä. Uskontojen levittämisessä läsnäolo ja karisma ovat tehokkaampia keinoja sen levittämiseen kuin kirjeet. Innovaation levittäjät eli lähetyssaarnaajat eivät pystyneet matkustamaan kovinkaan pitkiä matkoja päivässä. He keskittyivät uskonsa levittämiseen paikkoihin, joissa heidän puheensa saivat vastakaikua. On myös syytä huomata se, että tuohon aikaan innovaatioiden leviämiseen tarvittiin paljon aikaa, koska paikallinen infrastruktuuri oli sangen alkeellista ja kristinuskon levittäminen tapahtui kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.

Yhdysvaltalainen sosiologi Everett Rogers jakoi ihmiset innovaatioiden suhteen viiteen ryhmään klassikkokirjassaan Diffusion of Innovations (1962). Niitä ovat innovaattorit, aikaiset soveltajat, aikainen enemmistö, myöhäinen enemmistö ja perässätulijat. Näistä innovaattoreita voidaan ajatella olevan Jeesus ja hänen jälkeensä lähetyssaarnaajat. Aikaista enemmistöä voidaan ajatella heidän innokkaiksi opetuslapsikseen.

 

Leviäminen Roomasta laajemmalle

Vaikka kristinuskoa koettiin vainojen avulla kitkeä Rooman valtakunnasta, mutta se ei onnistunut. Lopulta vuonna 313 Konstantinus Suuri teki kristinuskosta valtakunnan virallisen uskonnon. Tämä oli erittäin tärkeä virstanpylväs, koska tällöin kristinusko sai valtakuntaa hallitsevan eliitin hyväksynnän. Hallitsijan kastaminen ensimmäistä kertaa oli myös symbolisesti tärkeä asia siinä mielessä, että se kertoi, että valtakunnan eliitin keskuudessa vanhat jumalat olivat vaihtuneet kristinuskoon. Konstantinuksesta on olemassa tarina, että hän olisi nähnyt näyn, jossa hän tulisi voittamaan taistelun ristin alla. Myöhemmin hän luonnollisesti voitti taistelun, mutta oliko se ristin vai hänen sotilaidensa urheuden ansiota, sitä ei tiedetä.

Frankkien kuningas Clovis kastettiin katoliseen kristinuskoon joulupäivänä vuonna 508. Clovisin vaimo oli katolinen kristitty, mutta kuningas ei ollut. Tarinan mukaan eräässä taistelussa hän oli joutumassa sotajoukkoineen häviölle ja hän yllättäen rukoili vaimonsa Jumalaa. Jostain syystä sotaonni kääntyi ja Clovis voitti taistelunsa. On oletettavaa, että Cloviksen kääntymisen jälkeen useat frankkiylimykset seurasivat hänen esimerkkiään ja ottivat kasteen vastaan siksi, että laskivat saavansa siitä poliittista hyötyä.

Joulupäivä oli mielenkiintoinen valinta, koska myöhemmin joulupäivänä Kaarle Suuri kruunattiin keisariksi vuonna 800 ja Vilhelm Valloittaja kruunattiin myös joulupäivänä 1066 Englannin kuninkaaksi. On myös syytä muistaa, että talvipäivänseisaus on 22. joulukuuta ja Voittamattoman Auringon (Sol Invictus) syntymäpäivä oli 25. joulukuuta. Perinteinen roomalainen Saturnalia-juhla kesti joulukuun 17. päivästä aina 23. päivään asti. Myöhemmin kristinuskon oli helppoa valita 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäpäiväksi juuri siksi, että se oli alun perin pakanallinen juhlapäivä.

Oliko näiden kuninkaiden tarkoituksena se, että alaiset näkivät heidät uusina messiaan edustajina ja tätä kautta ”tuoda” valoa pimeään, jopa pakanalliseen maailmaan? Vai toivatko he uuden valon alaisilleen. Tämä oli merkittävä asia siinä mielessä, että Clovis oli ensimmäinen aidosti kristillinen ei-roomalainen barbaarikuningas. Ennen häntä kerettiläisyytenä pidetty areiolaisuus oli levinnyt Rooman valtakunnasta germaanien keskuuteen. Myöhemmin Euroopassa olevat germaaniheimot käännettiin areiolaisuudesta kristinuskoon.

Samalla kristinusko sai militantin luonteen sen takia, koska kaikista kansoista piti tehdä Jeesuksen opetuslapsia. Tämä antoi kunnianhimoisille hallitsijoille, kuten Kaarle Suurelle, hyvän syyn sotia pakanoita vastaan pelastaakseen heidän sielunsa ja viedäkseen heidän maansa. Joskus tämän innovaation leviämistä pyrittiin estämään kirveen voimalla lyöden lähetyssaarnaajia hengiltä, mutta kristinuskolla oli mahtavien kuninkaiden tuki itsekkäistä syistä, niin sen leviämistä oli lähes mahdotonta estää. Islam peri kristinuskolta paljon vaikutteita kuten miekkalähetysperinteen laajentuen Indukselta Espanjaan asti 600- ja 700- luvuilla.

Nykyään kristinusko on menettänyt valta-asemaansa, sillä ihmiset eivät koe sitä innovaationa, vaan siitä on tullut traditio. Ihmiset käyvät ihmiset käyvät yleensä kirkon tilaisuuksissa kuten häissä taikka hautajaisissa. Nykyään tunnetaan luontoa myös paljon paremmin, ja tiedetään, että sellaiset ilmiöt kuin sateenkaari ja ukkonen ovat luonnonilmiöitä, ei Jumalan tahdon ilmaisuja.

 

 

Petri Luosto, humanististen tieteiden kandidaatti yleisestä historiasta, vapaa kirjoittaja ja kirjailija.