Kissayliopisto ja fiktion hyödyt

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Kolumnit

Kuva: CJ Sorg/Flickr

Kuva: CJ Sorg/Flickr

Teksti: Wilhelmiina Palonen

 

Seisoin alkuvuodesta varautuneena Tampereen yliopiston päärakennuksessa, kun ravintolan työntekijä kaatoi vieressä kuohuviiniä laseihin. Yliopisto oli järjestänyt kirjoituskilpailun työntekijöille ja opiskelijoille, lajina fiktio. Kilpailutekstien pohjalta oli koostettu raportti yliopiston tulevaa strategiaa varten. Parin liuskan tarinoista poimittiin, minkälaisena opiskelijat ja työntekijät näkivät yliopiston tulevaisuudessa, hyvässä tai pahassa.

Minä olin paikalla, koska olin kirjoittanut hetken mielijohteesta kilpailuun sadun, jossa Tampereen yliopisto oli kissa. Niin, kissa.

Microsoft, Google ja Apple ovat palkanneet scifin kirjoittajia luennoimaan ja kirjoittamaan yrityksiinsä. Fiktio tarjoaa rohkeampia visioita kuin pelkkä tutkimustieto. Englanniksi yritysten tilaamasta fiktiosta käytetään nimitystä design fiction. Kuulostaa kieltämättä startup-puhinalta.

Kun taiten rakennetun fiktion näkee itseisarvona, suhtautuu nihkeästi siihen, että luovaa kirjoittamista käytetään välineellisesti jossakin strategiatyöskentelyssä. Kaikkein vastenmielisimmältä tuntuu, jos hyöty on väkisin etsittyä ja näennäisen oloista, jonkinlainen koristeltu oikopolku epärealistisiin visioihin.

Se, mitä olin pelännyt, tietysti tapahtui. Viesti tekstissä ei osunutkaan maaliin. Kilpailun tulosten julkistamisen jälkeen joku kysyi skumppalasin äärellä, oletko, tuota, aina nähnyt yliopiston kissana?

Raati oli kuitenkin lukenut sadusta sen, mitä olin tarkoittanut: huolen Tampereen korkeakoulujen nopeasta yhdistymisestä ja sivistyksen puolustuspuheen. Samoin kuin muista palkituista teksteistä oli luettu olennainen. Esimerkiksi yksi työntekijä parodioi koulutusuudistuspuheita ja toinen opiskelija maalaili, miten nettidemokratia ulottuu oppimiseen ja tieteeseen. Keskustelussa päästiin heti kiinni isoihin asioihin.

Fiktiolle on vaikea sanoa vastaan. Sen takia sitä kannattaisi ehkä joskus tilata, jos haluaa viestinsä lyövän läpi lukijan tajunnasta. Fiktiossa on mukana kaikki ne tunteet, joita strategiapuheeseen ei saa mahdutettua. Satiirit ja allegoriat eivät ole turhaan lunastaneet paikkaansa kirjallisuudessa.

Tampereen yliopisto säilyttää kilpailua varten lähetetyt tekstit tutkimuskäyttöä varten. Niistä pystyy varmasti osoittamaan monta toivetta, pelkoa ja näkemystä, jotka liittyvät tulevaisuuden koulutukseen.

Luovan kirjoittamisen tärkein anti on varmasti jossakin muualla. Mutta toisinaan on hyvä leikitellä sillä, mihin fiktiosta ja sen kirjoituttamisesta on. Voi olla, että hyvä havainto sysää liikkeelle jotakin merkittävää, jotakin yllättävää.