”Kirjoittaminen on edelleen hiton hienoa”

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Haastattelut

(Kuva: Tea Kailan arkistosta) Tea Kaila (oikealla) kirjoittaa runomuotokuvaa

(Kuva: Tea Kailan arkistosta)
Tea Kaila (oikealla) kirjoittaa runomuotokuvaa

Teksti: Frida Maria Pessi

Suomen kielen opinnot saivat Tea Kailan ymmärtämään paremmin omaa suhdettaan kieleen.

 

Tea Kaila aloitti suomenkielenopinnot viime syksynä. Sitä ennen hän opiskeli luovaa kirjoittamista ja valmistui filosofian maisteriksi kotimaisesta kirjallisuudesta. Nyt pitkäaikainen haave äidinkielen opettajan pätevyydestä alkaa konkretisoitua.

– Aluksi ajattelin, että suomen kielen opiskelu olisi pikkutarkkaa. Luulin sen olevan kielen sääntöjen ja oikeinkirjoituksen opettelua. Sellainen kuva minulle oli jäänyt kielestä yläaste- ja lukioajoilta, Kaila kertoo.

Opinnot alkoivat äänne- ja muotorakenteen kurssilla, jossa sanoja pilkottiin morfeemeiksi, alatyypeiltään johtimiksi ja päätteiksi, ja tarkasteltiin niiden liittymistä sanavartaloon. Kurssia opetti Krista Ojutkangas.

– Ajattelin, että tämä on nippelitiedon nippelitietoa. Kuka tällä mitään tekee, asiathan voi tarvittaessa tarkistaa jostain, Kaila kuvailee ensireaktiotaan.

Mutta sitten kurssin aikana tapahtui jotain. Hyvän opettajan innostus tarttui. Sanojen alkuperä ja olemus alkoivat kiinnostaa ja Kaila alkoi kunnioittaa nippelitietoa kielen juurena. Kieliopin kannalta kiinnostavia asioita löytyi myös hyvin ”epäkieliopillisista” teksteistä.

– Suomen kielen opiskelu on ollut kieltä ruokkivaa. Se on vienyt minua entistä syvemmälle kieleen, Kaila sanoo.

 

Tärkeintä on tulla itselleen ymmärretyksi

Kailalle kieli liittyy voimakkaasti siihen, että pystyy tulemaan itselleen, ja sitä kautta myös muille, ymmärretyksi.

– En ole ehkä aina edes tajunnut, miten vahvasti kieli ja itsensä ymmärtäminen minulla liittyvät yhteen. Olisi mahtavaa, jos voisin siirtää sen kokemuksen myös tuleville oppilailleni, Kaila sanoo.

Luovan kirjoittamisen opinnot ovat rohkaisseet sisintä esiin ja tietoisemmaksi. Kaila nauttii edelleen sanaleikeistä, mutta enää hänestä ei olisi koulun kielipoliisiksi. Kieliopista on tullut vain yksi osa kokonaisuutta.

– Kielioppi on tärkeää. Sen avulla tiedetään kielen sopimukset. Mutta pitää tiedostaa, että ne ovat vain sopimuksia, jotka voidaan sopia tarvittaessa toisin, Kaila pohtii. – Jos haluaa tulla todella hyväksi, pitää opetella säännöt. Niistä aloittaminen vie kuitenkin harvoin eteenpäin. Ensin täytyy mennä ja mellastaa, ja löytää sitä kautta kiinnostus myös taustoihin.

Opettajuudessa Kaila kokee tärkeäksi kieleen kannustamisen.

– Maailma on täynnä asioita, joita voi lukea. Jokaiselle löytyy jotakin kiinnostavaa. Idea on siinä, että joku näyttää sinulle sen maailman, hän summaa.

 

Luova kirjoittaminen oli yliopisto-opintojen sydän

Kaila ei päässyt opiskelemaan suomen kieltä ensi yrittämällä. Nyt hän on siitä tyytyväinen.

– Jos olisin päässyt aikaisemmin, se olisi voinut rajoittaa luovan kirjoittamisen opiskelua. Sain tehdä molemmat opinnot rauhassa toisiltaan ja tuntuu siltä, että nyt suomen kielen opinnot antavan enemmän syvyyssuunnassa kuin leveyssuunnassa, eikä opiskelu ole pelkkää suorittamista, Kaila sanoo.

Parhaat opiskeluhetket löytyvät kuitenkin luovasta kirjoittamisesta. Se on ollut Kailalle yliopisto-opintojen sydän. Kirjoittaessaan hän haluaa kokeilla ja venyttää kielen rajoja.

– Etenkin runon kirjoittamisen myötä olen tajunnut, että kieli on paljon laajempi kokonaisuus ja oikeinkirjoitus vain pieni hipaisu sen pintaa. Runossa kielen vapaus on suurempi kuin oikeinkirjoituksenkurssilla, Kaila nauraa. – Oli kysymys sitten runosta, proosasta tai vaikka keskustelusta, me emme ainoastaan käytä kieltä, vaan myös kieli käyttää meitä.

 

Samaa jatkumoa

Suomen kielen historiallinen perspektiivi on tehnyt Kailaan suuren vaikutuksen. Kirjakielen alkujuurilla arvostus Mikael Agricolaa kohtaan nousi, ja Kaila tunsi syvää yhteyttä kieleen.

– Olen tajunnut uusia asioita suomen kielestä, mutta myös omasta suhteestani siihen. Tuntuu kuin olisin osa jatkumoa. Valtava määrä kirjoittajia on tehnyt valtavasti töitä suomen kielen eteen, ja jokainen kirjoittava ihminen jatkaa omalta osaltaan. Jokainen kirjoittaja on kielen uudistaja, vahvistaja ja rakastaja. Se on samaan aikaan todella arkista ja todella hienoa, Kaila sanoo.

Hän kirjoittaa edelleen runoja, mutta mieli on alkanut askarrella myös erään keskeneräisen tekstin kimpussa. Ehkä kohta on aika ottaa isompi kokonaisuus hallintaan.

– Suomen kielen opintojen myötä olen tullut tietoisemmaksi siitä, mitä kieli minulle merkitsee. Kirjoittaminen on edelleen ihan hiton hienoa, mutta nyt alan vasta ymmärtää, kuinka hienoa.