Kirjoittaminen elämänurana ja elokuva rakastajana

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Kohtaamisia kirjamessuilla

Peter von Bagh. Kuva: Petri Leppänen

Peter von Bagh. Kuva: Petri Leppänen

Teksti: Niklas Ferm

Hän on elokuvahistorian professori, kymmeniä tietoteoksia julkaissut kirjailija, kriitikko, dokumentaristi, radiotoimittaja ja Sodankylän elokuvafestivaalien johtaja. Muun muassa. Suomalaiset tuntevat hänet koko kansan Peter von Baghina, joka on tehnyt lähetystyötään maailman tärkeimpien elokuvien puolesta jo yli puoli vuosisataa. Millainen kirjoittaja ja ihminen erottuu valkokankaan syleilystä?

Turun kansainvälisten Kirjamessujen Agricola-lavalle nousee sunnuntai-iltapäivänä arvokkaasti vanhentunut herrasmies. Silmissä välkehtii hänelle tunnusomainen ikipilke. Hän on Kari Peter Konrad von Bagh. Ihan ”Petteri” vaan, kuten hänen jutusteluaan koordinoiva, von Baghin monivuotinen ystävä Harri Haanpää toteaa.

Von Baghin kirjoitustahti on edelleen hengästyttävä. Kirjamessuilla hän markkinoi uusinta tietokirjaansa, massiivista Chaplinia (Like). Se on pidäkkeetön rakkaudenosoitus elämää suuremman sankarin vielä suuremmille elokuville. Tunnustuskirja on luonnollista jatkumoa elokuussa 70 vuotta täyttäneen von Baghin juhlavuodelle.

Vuosi on ollut eräänlainen välitilinpäätös

Ennen Chaplinia von Baghilta on ehtinyt keväällä ilmestyä elokuvaesseekokoelma Cinefilia(Johnny Kniga). Vastikään markkinoille laskettiin myös Antti Alasen ja Olaf Möllerin toimittama juhlakirja Citizen Peter (Like). Ei liene yllätys, että siinä ystävät ja kollegat ylistävät von Baghin ehtymätöntä tuotteliaisuutta.

Agricola-lavalla silminnähden rentoutunut von Bagh myöntää olevansa ”vähän romanttinen hupsu”, jolle kaipuu menneeseen on luontaista. Se näkyy hänen palkituissa dokumenteissaan. Niissä von Bagh kartoittaa kotimaansa historiallisia tuokiokuvia aina arjen sinisistä hetkistä iskelmälegendoihin. Jo yli 5000 suomalaista on nähnyt teattereissa nostalgisen Muisteja, joka kuvittaa tekijänsä lapsuudenkaupunkia Oulua. Dokumentti on ollut arvostelumenestys, kuten niin suuri osa von Baghin elämäntyöstä.

Koulutusta von Bagh ei ole saanut sen paremmin ohjaamiseen kuin kirjoittamiseenkaan. Hän on täysiverinen tee-se-itse-ajattelun edustaja – menneen maailman viehättävä jäänne. Ihmekös siis, että von Bagh ylistää messuyleisölle Chaplin-kirjansa kohdetta Charles Chaplinia, ”maailman tärkeintä elokuvantekijää”. Molempia suurmiehiä näet yhdistää omaehtoisuus ja itseoppineisuus, joka kelpaa sivistyneistöllekin.

Korkein taidemuoto

Rakkaus elokuviin on aina ollut isättömän pojan elämänlanka. Se on luonut von Baghin tunnistettavan kirjallisen tyylin, jossa on pohjimmiltaan jotain hyvin epäsuomalaista.

Hänen elokuvakirjansa ovat avoimen pateettisia ja intohimoisia, yli- ja sivistyssanoja viliseviä kuvauksia kirjailijan mukaan ”kaikkein korkeimmasta taidemuodosta”. Tieteellinen tarkkuus ja analyyttisyys ovat alisteisia elokuvien ihmeenomaisuudelle. Tärkeintä on eläytyminen. ”Vierastan sitä, kun elokuviin suhtaudutaan nykyään kuin ne olisivat kusta koeputkessa”, von Bagh tuhahtaa.

Tämä on avarakatseisen humanistin toinen puoli. Hän ei suostu ymmärtämään omaa aikaansa, eikä pelkää äkkijyrkkiäkään kärjistyksiä.

Messuyleisö saa parhaimmat naurut von Baghin anekdootista, joka koskee ChaplininNykyaika-elokuvan (1937) uudelleenjulkaisua 1970-luvun alussa. Arvostettu brittiläinen elokuva-alan julkaisu Sight & Sound tyytyi tuolloin antamaan kanonisoidulle mestariteokselle vain kolme tähteä neljästä! ”Silloin vaistosin, että siitä alkaa elokuvakirjoittelun alamäki. Että jotenkin historia katoaa elokuvista. Sittemmin aika osoitti, että olin oikeassa”, von Bagh messuaa. Sellainen on joskus koko kansan Peter: liikuttavan tosissaan.

Von Bagh puhuu usein elokuvien päälauseesta. Niin tälläkin kertaa. Onnistunut päälause on hänen mukaansa ”se kerronnallinen ydin”, joka tekee elokuvista ylivertaisia citizen kaneja ja kaupungin valoja. Taiteen moniottelijalle kirjallisuuden kieli on läsnä valkokankaallakin.

Elokuvat ja kirjoittaminen ovat von Baghille tapoja olla olemassa. ”Pyrin joka päivä kirjoittamaan jotakin elokuvasta”, hän tähdentää.

Totuus piilee elokuvissa

Von Baghia määrittää halu ymmärtää. Yhtä asiaa hänen elämänsätyönsä ei kuitenkaan juuri käsittele. Häntä itseään. Siksi kirjamessujen raapaisu kulttuuri-ikonin työhön ei kerro paljon Peter von Baghista ihmisenä.

Vai onko asia päinvastoin? Von Bagh painottaa esiintymisensä lopussa, ettei tehnytChaplinista perinteistä elämäkertaa, koska uskoo ”syvällisimmän totuuden piilevän hänen suurimmissa elokuvissaan.” Ehkä totuus von Baghistakin löytyy hänen kirjoituksistaan ja rakastamistaan elokuvista – niiden heijastelemista sieluntiloista. Ajatus välähtää selväpiirteisimmin von Baghin vapaasti mukailemassa Oscar Wilde-sitaatissa: ”Anna miehelle naamio ja hän kertoo sinulle totuuden.”

Tunnustuksen paikka

Tämän jutun kirjoittajan on tehtävä tunnustus: minä rakastan Peter von Baghia. Suhteemme on luonteeltaan yksipuolinen kiintymyssuhde. Rakastan hänen huikentelevaista kirjoitustyyliään, avointa nostalgiaansa ja ennen muuta tietomääräänsä, jota on muutaman elokuva-arkiston verran.

Tapaan rakkaudenkohteeni Agricola-lavan kupeessa. Jonotan vuoroani kärsivällisesti jyhkeä Chaplin kainalossani. Von Baghin kohdatessani kehaisen hänen ja Turkan yhteistä radio-ohjelmaa joskus kauan sitten. Elokuvan grand old man tuijottaa minua kummaksuen ja kirjoittaa nimeni väärin. Vanha ja uusi sukupolvi eivät kohtaa.

Viimeinen kädenpuristus on kuitenkin lämmin – hyväksyvä. Peter von Baghin silmissä välähtää entistäkin suurempana se sama, viehättävän lapsenomainen pilke. Ihastuttava mies.

Niklas Ferm

Kirjoittaja on turkulainen luovan kirjoittamisen opiskelija ja elokuva-entusiasti, jonka mielestä Orson Welles on Shakespearea suurempi.