Kirjalliset treffit Turun Kirjamessuilla

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Kohtaamisia kirjamessuilla

Anna-Riikka Carlson, Joni Pyysalo ja Jenni Haukio

Anna-Riikka Carlson, Joni Pyysalo ja Jenni Haukio

Teksti ja kuvat: Tiina Österman

Pieni, käsinkirjoitettu lappu pariisilaisen kirjakaupan ikkunassa läikäytti jotakin kustantaja Anna-Riikka Carlsonin sydämessä keväällä 2012.  Shakespeare & Company -kirjakaupan ilmoituksessa kerrottiin, että kaupassa järjestetään ”Yksinäisten sydänten ilta” -tapahtumia säännöllisesti. Lapun lukijalle tuli selväksi, että kirjoista puhumisen lisäksi tapahtumassa on romanttinen lataus.

Anna-Riikka Carlson halusi toteuttaa saman idean Suomessa. Hän haluaa toimia sekä kirjojen lukemisen edistäjänä että Amorin enkelinä. Carlson on järjestänyt Kirjallisia treffejä sekä Helsingin kirjamessuilla että Turussa Pienessä kirjapuodissa. Turun Kirjamessuilla treffit järjestettiin tänä syksynä ensimmäisen kerran. Kaikkiaan tapahtumia on ollut seitsemän tähän mennessä. Turun Kirjamessujen ilmoitus oli laadittu sen verran laveasti, että se ei rajannut osallistumista vain sinkuille. Ilmoituksessa kehotettiin tulemaan tutustumaan uusiin ihmisiin ja tuomaan lempikirja kiertoon.

Uteliaana osallistuin Turun Kirjamessujen toisen päivän treffeille. Nousin portaat messuhallin kahvilan yläkertaan, sovittuun treffipaikkaan. Laukussani oli oma valintani messuille: David Ebershoffingin Tanskalainen tyttö. Kirja perustuu sadan vuoden takaisiin tositapahtumiin, joissa tanskalainen miespuolinen taiteilijaprofessori muuntuu vaimonsa avustuksella naiseksi. Kirjasta tehty elokuva sai ensi-iltansa tänä vuonna. Arvelin, että totuusperäinen, mutta erikoinen tarina voisi herättää mielipiteitä. Sukupuolen vaihtamiseen suhtautuminen jakaa ihmisiä. Aiheesta käydään edelleen keskusteluja milloin urheiluun, milloin erilaisiin oikeuksiin liittyen. Minulla oli kirjasta pokkariversio, ajattelin, että siihen on helppo tarttua ja ottaa mukaansa.

Messujen hälinä ja porina kantautui voimakkaana osastojen yläpuolelle. Kahvilassa istui joukko vilkkaasti keskustelevia mieshenkilöitä, heidän joukossaan kirjailija Joni Pyysalo. Ajattelin, että vau, tällaiseenko seurueeseen pääsen mukaan. Valitettavasti pöytäseurue ei ollut treffiläisiä, vaikka kirjoista puhuivatkin. Treffipöytä oli naapuripöytä ja se oli vielä typötyhjä. Paikalle alkoi keräytyä naisia, joista joillakin oli kirja kainalossa. Mietin mielessäni, tuleekohan paikalle yhtään miestä.

Miehillä oli ilmeisesti lauantai-iltana jotakin tärkeämpää tekemistä, sillä loppujen lopuksi meitä osallistujia oli 13 eri-ikäistä naista. Nuorin oli vähän yli kahdenkymmenen ja vanhin reilusti yli seitsemänkymmenvuotias. Tunnelmassa oli havaittavissa pieni pettymyksen aiheuttama hämmennys. Missä olivat miehet? Emäntänä paikalla oli Anna-Riikka Carlson WSOY:ltä. Joni Pyysalo siirtyi naapuripöydästä treffien isännäksi. Posket punaisina hehkuva ohjelmapäällikkö Jenni Haukiokin kävi alussa tervehtimässä osallistujia. Mikäli paikalla olisi ollut miehiä, niin todennäköisesti he kaikki olisivat halunneet vaihtaa kirjansa juuri hänen kanssaan.

Jenni Haukio

Jenni Haukio

Keräännyimme yhteisen ison pöydän ääreen. Jokainen osallistuja sai vuorollaan esitellä muille mukanaan tuomansa kirjan ja kertoa perustelunsa valinnalle. Kiehtovalta kuulosti Carlsonin ajatus siitä, että jos sukupuolijakauma olisi ollut hieman tasaisempi tai jos osallistujia olisi ollut selkeästi enemmän, niin kirjat olisi esitelty pareittain ja tasaisin välein parit olisivat vaihtuneet. Lopuksi kullekin olisi jäänyt jokin kirja käteen ja siitä olisi voinut lähteä sopimaan treffejä kirjan tuoneen henkilön kanssa. Järjestäjät olivat painattaneet valmiiksi kortteja, joita vaihtamalla olisi voinut sopia uudesta tapaamisesta kiinnostavan henkilön kanssa kirjan lukemisen merkeissä. Korteille ei näillä treffeillä ollut käyttöä. Ehdin myös jo miettiä, että kotona pyyhin pölyt yöpöydälläni olevasta rintamerkistä, jossa lukee ”Book lovers never go to bed alone”.

Minusta oli mielenkiintoista kuulla, minkälaisia motiiveja osallistujilla oli oman kirjansa valintaan. Osa oli harkinnut tarkasti sitä, minkälaisen kuvan antaa itsestään omalla valinnallaan. Taustalla oli positiivinen odotus sille, että treffeiltä löytyy mukava mieskumppani. Toiset olivat miettineet, mikä kirja on tärkeä, mutta samalla sellainen, josta on valmis luopumaan. Kaikkein tärkeimmät kirjat tuntuivat olevan sellaisia, että niistä luopuminen on ylivoimaisen vaikeaa. Yksi osallistujista halusi tuoda esille suomalaisen menestyneen kirjailijan, jolla on laaja tuotanto, mutta joka kuoltuaan on jäänyt unohduksiin. Äidinkielenopettajana hän oli huomannut, että nuori sukupolvi ei tunnista enää edes tämän kirjailijan nimeä. Hieman vanhemmat lukijat muistavat Juhani Peltosen vähintäänkin Elmo-kirjasta.

Puhuimme myös siitä, miten vähän loppujen lopuksi syntyy keskusteluja kirjoista, niiden sisällöstä, merkityksestä tai kirjailijoiden tuotannosta. Tuntuu siltä, että kirjoihin liittyvä keskustelu pitää erikseen järjestää, jotta sellainen edes syntyy. Missä ovat kirjoihin liittyvät ruokapöytä- ja työmatkakeskustelut? Yleinen mielipide tuntui olevan myös, että baaritiskillä ei todennäköisesti saa kovinkaan suurta menestystä, mikäli kyselee naapurilta tämän viimeksi lukemaa kirjaa.  Emmekö me enää lue kirjoja, vai onko kyse siitä, että kirjojen lukemista pidetään jotenkin vanhanaikaisena, eikä sitä haluta tuoda esille?

Vilkas keskustelumme kulkeutui itse kirjoista ja kirjailijoista, kirjojen ostamiseen ja siihen, miksi miehet eivät ole valmiita tulemaan Kirjatreffeille tai miksi miesten kanssa harvoin syntyy keskustelua kirjoista. Pohdimme sitä, mitä pitäisi tehdä, jotta miehet saataisiin osallistumaan. Pyysalo esitti neljän kohdan listan, jota noudattamalla miehet saa houkuteltua mihin tahansa. Hänen mukaansa luvassa pitää olla urheilua, autoja, seksiä tai rahaa.  Kirjatreffeillä voisi hänen mielestään myös toimia, jos luvassa olisi sylintäydeltä naisten ymmärrystä väärinymmärretyille miehille. Tätä mahdollisuutta yksinäiset miehet eivät varmaankaan ole huomanneet ajatella! Varmasti myös rauhallisempi ympäristö olisi ollut otollisempi tapahtumalle.

Esittelykierroksen aikana minulla oli mahdollisuus miettiä, minkä kirjan haluaisin mukaani muilta osallistujilta. Osa kirjoista oli minulle ennestään tuttuja, ne saivat jäädä omaan rauhaansa. Minua kiehtoi erityisesti tietokirja, joka kertoi planeettatutkimuksesta ja siihen liittyvästä prosessista. Se oli kauimpana omasta nykylukemistostani. Lopulta päädyin kuitenkin Joni Pyysalon omaan, juuri ilmestyneeseen romaaniin Alaska. Omalle valinnalleni, Tanskalainen tyttö –kirjalleni, löytyi useampikin halukas ottaja.

Pyysin Pyysalolta omistuskirjoituksen kirjaan. Hetkestä sukeutuikin intensiivinen kahdenkeskinen keskustelu hänen kanssaan. Pyysalon kirjan alkusivuilla lukee, että kyseessä on rakkausromaani. Huomasin, että yhtäkkiä pohdimme, miten rakkaus toteutuu tai on toteutumatta oikeassa elämässä, mitä yllättäviä käänteitä voi tulla meidän kunkin matkalle ja löytyykö niille koskaan mitään järkeenkäypää selitystä. Tai onko sellaisen selityksen löytymisellä tai löytymättömyydelläkään mitään merkitystä. Mieleeni jäi Pyysalon loppukommentti siitä, että onneksi oikeus toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Se mielessäni paneudun myös hänen romaaniinsa. Laimeat treffit muuttuivat merkityksellisiksi viimeisellä minuutilla.