Kirjailija Salla Simukka puhuu lukutaidon puolesta

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Haastattelut

Salla Simukka (kuva: Harri Hinkka)

Salla Simukka (kuva: Harri Hinkka)

Teksti: Nora Palonen ja Siiri Heikkilä

Turun luovan kirjoittamisen oma hedelmä, kirjailija ja kriitikko Salla Simukka, on valittu WSOY:n nuorten kirjailijoiden kirjoituskilpailun tuomariksi. ”On sykähdyttävää ajatella, että nyt pääsen olemaan toisella puolella pöytää.” Aikoinaan WSOY:n kirjoituskilpailu oli sekä sysäys että ovenavaus hänen omaan kirjailijuutensa hänen esikoisteoksensa Kun enkelit katsovat muualle (2002) tullessa julkaistuksi kyseisen kilpailun kautta. Nyt Simukasta tuntuu tärkeältä olla tekemässä työtä, joka auttaa uusia kirjailijoita saamaan tekstejään julkaistuksi.

”Odotan mahdollisimman monipuolisia, monimuotoisia, omaäänisiä sekä sisäistä paloa hehkuvia tekstejä. Koska nuortenkirjallisuutta tarkastellaan yleensä minusta aivan liikaa aiheista käsin, tulen varmasti omassa lukutehtävässäni kiinnittämään erityistä huomiota sanomisen tapaan, rytmiin sekä ajatteluun”, Simukka kertoo.

Simukalla itsellään on hyvin vahva ääni ja näkemys kirjoittamisen suhteen. Teoksen täytyy hänestä olla kirjailijalle itselleen tärkeä, jotta se voi olla sitä myös lukijoille: ”Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat, puhuttelevat, koskettavat ja liikuttavat, surettavat, raivostuttavat ja ihastuttavat minua.” Hänen mielestään kirjallisuutta ei voi typistää johonkin viestiin tai sanomaan niiden aiheiden perusteella, sillä jokainen teos syntyy aina uudestaan uuden lukijan käsissä ja puhuu lukijalle yksilöllisellä sekä merkittävällä tavalla.

 

Tuottelias, tuotteliaampi, Simukka

Simukka on tehnyt monipuolisesti töitä kirjallisella kentällä. Omien kirjojen kirjoittaminen on hänelle intohimo ja elinehto, mutta hänen tuotantoonsa mahtuu myös kirja-arvosteluita, tv-sarjan käsikirjoittamista sekä yhteistyötä esimerkiksi Karo Hämäläisen kanssa. ”Muihin työtehtäviin minut on johdattanut ennen kaikkea realismi; jotenkin ihmisen on itsensä elätettävä.” Hän kokee kuitenkin olevansa etuoikeutetussa asemassa päästessään tekemään monenlaisia töitä. ”Kaikki tehtävät ovat olleet äärimmäisen kiinnostavia ja palkitsevia, muutenkin kuin rahansaantivälineinä.”

Monipuoliset työtehtävät ovat vaatineet itsensä haastamista. Simukka ei ole sitä vierastanut ja ahkeruus onkin tuottanut tulosta. Simukka on aikoinaan opiskellut luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa, mistä kokee olleen hyötyä uralleen. Hän oli ensimmäisiä opiskelijoita, jotka pääsivät pääsykokeiden kautta ”koekaniiniksi” opintoihin. ”Opinnot olivat todella hauskat, työteliäät ja intensiiviset. Muistelen niitä usein lämmöllä.” Hän kokee, että kaikenlainen kirjoittaminen on merkityksellistä hänen uralleen. Mitä monipuolisemmin pääsee tekemään töitä, sitä enemmän avautuu mahdollisuuksia.

 

”Kriitikkous ei koveta omaa nahkaa”

Simukan tuotantoa on kehuttu paljon ja hän onkin saanut lukuisia palkintoja teoksistaan. Hänelle palkinnot ovat ulkopuolinen tunnustus tehdystä työstä, mutta omaa kirjailijuuttaan hän ei lähde arvottamaan palkintojen saamisella tai saamattomuudella: ”Silloin antaa jollekin itsensä ulkopuolelta tulevalle vallan määritellä sitä, minkä pitäisi tulla sisältä.” Simukalle itselleen merkityksellisin on ollut Topelius-palkinto Jäljellä & Toisaalla -kirjaparista vuonna 2012. Hän näkee palkintojen merkityksen ennen kaikkea siinä, että ne voivat auttaa nostamaan ihmisten tietoisuuteen teoksia, jotka muuten olisivat saattaneet jäädä huomiotta.

Suitsutuksen lisäksi mukaan mahtuu myös kritiikkiä. Oman kirjan arvostelujen lukeminen saattaa vielä toisinaan päästä pinnan alle. ”Aivan viime vuosina olen oppinut näkemään, että mitä enemmän arvioita teoksesta on, sitä laajempi on niiden skaala ja sitä helpompi on itse suhtautua siihen, että joku haukkuu teoksesta aivan kaiken.” Simukka ei koe ongelmaksi negatiivisia arvioita, vaan arvioiden vähäisen määrän. ”Silloin vähäisten arvioiden lauseet korostuvat kohtuuttomasti.” Simukan mukaan mitä enemmän teoksesta on arvioita, sitä helpompi on tunnistaa ne arviot, joiden kokee sanovan jotain merkityksellistä teoksesta. ”On myös hyvä muistaa, ettei arvioita kirjoiteta ohjeeksi tai opastukseksi kirjailijalle, vaan lukijoille.”

 

Hyvä lukutaito on kansalaisoikeus

Simukka on juuri valittu Lukukeskuksen hallituksen puheenjohtajaksi. ”Lukukeskus on minulle hyvin tuttu monen vuoden ajalta. Odotan, että tehtävä tulee olemaan varsin mieluinen ja kotoisa.” Lukukeskus on Suomen keskeisin lukemista edistävä järjestö. Simukka aikoo tehtävässään panostaa erityisesti siihen, että nuorten lukemista nostettaisiin esiin positiivisessa hengessä, ja että kirjailijavierailuiden määrä ja laatu nousisivat. Myös hyvä lukutaito on Simukan sydäntä lähellä. ”Ihminen, jolta puuttuu kunnollinen, ymmärtävä lukutaito, on kuin ihminen, jolta on otettu pois avaimia moniin elämän ja tulevaisuuden oviin.”

Vaikka Simukka on tehnyt monta vuotta töitä kirjoittamisen parissa, syvimmältä ytimeltään kirjoittamisen merkitys ei ole hänelle muuttunut. ”Se on minulle tapa olla ja ajatella, hahmottaa maailmaa, ihmistä, elämää ja itseäni.” Parhaillaan hän työstää syksyllä ilmestyvää lastenromaaniaan, Sisarlaa, siihen pisteeseen, että kuvittaja pääsee töihin. Kesällä hän alkaa suunnitella seuraavan kirjan ensimmäistä versiota: ”Vielä en tiedä, millaiseen seikkailuun ja maailmaan se minut johdattaa.”