Kerro, kerro DNA

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lehtijutut

Teksti: Ritva-Kaarina Merilä

 

Suvun menneisyyden tutkiminen on kiehtovaa puuhaa, joka kasvattaa tietämisen nälkää. Historiankirjat eivät kuitenkaan paljasta kaikkia salaisuuksia, ja DNA on tullut tärkeäksi välineeksi sukulaisuussuhteiden selvittämisessä. Minä haluan löytää isoisäni ja tietää jotain hänen ja isoäitini vaietusta tarinasta.

En ehtinyt tutustua äitini isään, koska hän kuoli ollessani vasta vuoden ikäinen. Äiti puhui hänestä harvoin, mutta aina lämpimään sävyyn. Dementoitunut äitini alkoi parikymmentä vuotta sitten puhua hänestä kasvatusisänään. Yllättyneenä ihmettelin, missä hänen oikea isänsä oli. ”Kai se jäi sinne Kanadaan”, äiti vastasi.

Uteliaisuuteni heräsi, kun muistin isoäidin olleen nuorena naisena keittiötöissä Kanadassa. Jäikö oikea isoisäni todellakin Kanadaan, vai oliko äidilleni vain kerrottu niin? Kuka siis oli biologinen isoisäni? Kuuluiko hän suomalaisiin siirtolaisiin, vai oliko hän kotoisin muualta? Oliko hänellä mahdollisesti muitakin lapsia ja minulla sinä tapauksessa kaukaisia serkkuja?

 

Kaikki lähtee sukupuusta

Aloin tehdä yksinkertaista sukuselvitystä isoäitini Olgan vanhemmista, sisaruksista ja lapsista. Apunani olivat Turun Maakunta-arkiston, Humppilan kirkkoherranviraston ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterin tiedot. Piirsin sukupuun ruutupaperille pelkästään saamieni virallisten tietojen, enkä aiempien käsitysteni mukaisesti.

Kun sukupuuhun liittää vain oleellisimmat tiedot eli täydelliset nimet, syntymä-, avioliiton solmimis- ja kuolinpäivät, sitä on helppo tulkita, ja siinä olevat tietopuutteet ponnahtavat esiin. Osoittautui, että äitini oli kuusivuotias ja hänellä oli kaksi nuorempaa siskoa, kun hänen äitinsä vasta avioitui. Tarkentavien tietojen toivossa otin yhteyttä seurakuntayhtymään ja sain tietää, että äitini kastetodistuksessa ei ollut merkintää isästä.

Olga syntyi vuonna 1889 Humppilassa. Hän jäi äidittömäksi viisivuotiaana, kun hänelle pikkusiskon synnyttänyt äiti kuoli vain viikko synnytyksen jälkeen. Olga muutti 19-vuotiaana Turun naapuriin Maariaan, jossa hänet merkittiin kirkonkirjoihin 1908. Maarian kirjat eivät kerro hänen matkastaan Kanadaan, vaan seuraava merkintä on äitini syntymä vuonna 1914. Mitä isoäidille tapahtui vuosien 1908 ja 1914 välisenä aikana? Milloin hän oli Kanadassa ja miten se aika sivusi äitini syntymäaikaa? Oliko näiden kahden tapahtuman välillä ajallinen yhteys, jota kautta pääsisin isoisäni jäljille?

 

Siirtolaisuusinstituutti tuntee lähtijät

Koska kirkonkirjoissa ei ollut mitään mainintaa isoäidin lähdöstä, saati kotiinpaluusta, käännyin Siirtolaisuusinstituutin puoleen. Isoäiti löytyikin omalla nimellään instituutin rekistereihin kuuluvista matkustajaluetteloista. Löytö oli niin vaikuttava, että tuijotin hetken lähes epäuskoisena hänen nimeään matkustajaluettelon rivillä. Hänelle oli 2.3.1910 myönnetty viiden vuoden passi Ontarioon, Kanadaan, määräpaikkana Copper Cliff.

Luettelossa näkyi Olgan tietojen lisäksi myös matkasuunnitelma ja jopa matkan hinta, 53$. Suunnitelma sisälsi kaksi merimatkaa, joista ensimmäinen alkoi Hangosta 5.3.1910 suomalaisella S/S Astraealla. Määräsatama oli Hull Englannissa. Toinen matka tehtiin RMS Empress of Irelandilla, C.P.R.Linen valtamerilinjan aluksella. Lähtöpäivä oli 11.3.1910, ja lähtösataman löysin selaamalla Empress of Irelandin siihen aikaan liikennöimiä linjoja. Se oli Liverpool.

Astraealla lähti tuona päivänä 138 siirtolaista Hangosta kohti Amerikkaa. Isoäidilläni ei ilmeisesti ollut erityisesti valittua matkaseuraa, koska hän oli tästä joukosta ainoa, jonka määräpaikka oli Copper Cliff.

Olisin halunnut todentaa Kanadan siirtolaisuusrekistereistä, että isoäiti jatkoi matkaansa 11.3.1910 Liverpoolista Kanadaan. Se ei onnistunut, koska matkustajaluettelot ovat olleet niin epäselviä, että vain osa matkustajatiedoista on pystytty digitoimaan. Suomalaisia sukunimiä on lisäksi kirjoitettu sellaiseen muotoon, että alkuperäisen nimen tunnistaminen voi olla vaikeata. Totesin itsekin nämä asiat käytyäni uteliaisuuttani kurkistamassa paria matkustajaluettelon mikrofilmattua sivua.

Arkistosta kävi kuitenkin ilmi, että Empress of Ireland saapui Saint Johniin New Brunswickiin 18.3.1910. Uskon, että isoäiti oli silloin mukana, matkasi Quebecin läpi Ontarioon ja pääsi aloittamaan työnsä Copper Cliffissä. Siihen isoäidin menomatkan jäljitys sitten jäi. Selvitettävä ajanjakso kutistui kuitenkin välille 1910–1914.

 

Arvoituksia paluumatkassa

Suureksi pettymyksekseni siirtolaisrekistereistä ei saanut tietoja paluumatkalaisista. Viiden vuoden passilla isoäiti olisi voinut viipyä Kanadassa alkuvuoteen 1915. Hän tuli kuitenkin takaisin Suomeen arviolta vuotta aikaisemmin, koska hän synnytti tyttären Maariassa vuonna 1914.

Vaikka isoäidin matka Kanadaan olikin tullut todennetuksi, jäi vielä arvoituksia. Ainostaan se oli varmistettu, että isoisä mahdollisesti löytyisikin sieltä. Vaihtoehtoja jäi edelleen kolme: Olga oli raskaana tullessaan Suomeen, hän saapui paljon ennen passin voimassaolon päättymistä, ja äitini on saanut alkunsa täällä kotimaassa, tai hänellä oli saapuessaan lapsi, joka sitten merkittiin Maariassa kirkonkirjaan.

Tavoitteenani on löytää paluumatkan päivämäärät. Niiden perusteella voi päätellä, mikä edellisistä vaihtoehdoista on toteutunut. Tutkiessani S/S Astraean varustamon, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön sivuja, löysin mielenkiintoisen tiedon. Yhtiön matkustajaluettelot vuosilta 1892 – 1960 ovat tallessa. En ole vielä päässyt selaamaan niitä, mutta mikäli se onnistuu, tulen kokemaan tämän projektin ratkaisevimmat ja hienoimmat hetket.

Erikoinen sattuma on ollut se, että äitini syntyi päivää ennen Empress of Irelandin lähtöä viimeiselle matkalleen Quebecista, Kanadasta. Laiva upposi Norjan rannikolla ja vei mukanaan yli 1000 matkustajaa. Pelastuneitakin sentään oli, lähes 500.

 

DNA-verkostot avuksi

Sukututkimussivustoja selatessani löysin tietoja Suomi DNA -projektista. Mietin, voisiko siitä löytyä oikopolku isoisän tietoihin, lapsiin ja lastenlapsiin. Moni on projektiin liittymällä löytänyt maailmalta omia esivanhempiaan ja saanut tietoa heidän alkuperästään. Kyseinen projekti johti maailman tunnetuimpaan sukututkimusta hyödyntävään tietokantaan MyHeritage.

Minua arvelutti sekaantua niin isoon kansainväliseen tietopankkiin. Päätinkin siirtää kantaan vain itseni, äitini ja isoäitini tiedot ja ottaa sitten rohkeasti vastaan, mitä tuleman pitää.

Järjestelmän kautta voi osallistua DNA-tutkimukseen ja sukulaisuusosumien hakuun. Valitsin itselleni suppean Family Finder -testin, joka riittää isovanhempien tai oikeastaan DNA-serkkujen löytymiseen, mikäli joku heistä on mukana kannassa omine DNA-tietoineen. Vaikka se ei onnistuisi, saisin kuitenkin tietoa isoisäni etnisestä taustasta.

Tilasin 80 euron testivälineet Suomi DNA -projektin kautta, ja ne saapuivat postitse parin viikon jälkeen. Otin testit ohjeiden mukaan posken sisäpinnalta ja palautin lähettäjälle. Kun testi valmistuu, tiedot siirtyvät MyHeritage-kantaan.

Vaikka tietopankki on jo valtavan laaja, olisi huikea sattuma löytää äidilleni todennäköinen sisar- tai velipuoli, joka johtaisi heidän yhteiseen isäänsä, minun isoisääni. Sitä kuitenkin odotan, aikamoisella jännityksellä.

 

Kirjoittaja on Olgan harras ihailija ja tyttären tytär.