Käytetyn kitaran tarina

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

Kuva: Juuso Mäntykivi

Kuva: Juuso Mäntykivi

Teksti: Juuso Mäntykivi

 

– Miksi sä tarvitset uuden kitaran? Sullahan on jo monta.

Tyttöystäväni lausui pelätyn kysymyksen. Jo päiväkausia olin valmistellut mielessäni tyhjentävää perustelua, jonka voimalla oikeuttaisin uuden kitaran saapumisen yhteiseen, jo ennestään kielisoitinten kansoittamaan asuntoomme. Kysymys kuului siihen käytännön ja arkijärjen maailmaan, josta en ole löytänyt paikkaani. En minä tarvitse uutta kitaraa. En tarvitse edes kaikkia jo omistamiani, en vain ole koskaan kyennyt niistä luopumaan.

Olin umpikujassa, joten päätin hämätä keskustelukumppaniani mahdollisimman kuivalla ja teknisellä erikoiskielellä.

– Niin siis tuossa uudessa on single coilit, joista lähtee paremmat kliinit. Ne toimii myös futsien kanssa paremmin kuin tuo lespa, jossa on kaks humpparia.

– Okei, ihan sama.

Selailin monta päivää sivustoja, joilla ihmiset kauppasivat käytettyjä soittimiaan. Erityisesti etsin vaahterakaulaista Fender Telecasteria. Olin jo kauan ihaillut niiden vaatimattoman tyylikästä ulkomuotoa. Telecaster on täydellinen teollisen muotoilun menestys. Se on säilynyt massatuotannossa lähes muuttumattomana 1950-luvulta saakka. Telen tunnistettava kirkas ääni taipuu kaikkiin musiikkityyleihin jazzista hardcore punkiin ja countrystä äärimetalliin. Hyvä Telecaster on monipuolinen työjuhta, joka kestää kovakouraisenkin räimimisen ja pysyy silti vireessä. Yksinkertaisempaa ja luotettavampaa sähkökitaraa on tuskin mahdollista valmistaa.

Ostin kitaran lopulta entiseltä ammattimuusikolta, joka oli opiskellut hammaslääkäriksi ja vaihtanut kitaran kyrettiin. Mies oli kyllästynyt epävakaaseen kiertue-elämään ja myi soittokalustonsa polkuhintaan. Kitarassa ei ollut minkäänlaisia käytön jälkiä, ei edes tyypillistä ’’vyönsolki-ihottumaa’’ rungon takana. Sitä oli selvästi pidetty vähällä soitolla. Olisin hyväksynyt hieman hakatummankin yksilön, mutta nyt relikointi jäi minun vastuulleni.

Vanhoista kitaroista voi nähdä niiden historian. Pienetkin kolhut jättävät pysyvän jäljen kitaran puiseen pintaan. Kosmeettiset vauriot eivät vaikuta sointiin, mutta elämää nähneissä kitaroissa on parhaimmillaan jotain puhuttelevaa arvokkuutta. Niille on myös jatkuvasti enemmän kysyntää. Suuret kitaravalmistajat ovat viime vuosina jopa valmistaneet ’’road worn’’ -versioita tunnetuimmista malleistaan. Ilmiö on luonteva jatkumo kitaramaailmassa vallitsevalle menneiden aikojen ihannoinnille. Keinotekoisesti kulutetun kitaran avulla jokainen aloittelijakin voi kulkea Keith Richardsin sormenjäljissä makuuhuoneensa turvasta poistumatta.

Arkisin syy minkä tahansa käytetyn esineen hankkimiselle uuden sijaan on tietysti taloudellinen. Myyntipalstojen tarjouksia tutkailemalla voi löytää täysin toimivan, hyväkuntoisen kitaran huomattavasti uutta halvemmalla. Käyttäjäpohjaisilla verkkosivustoilla, kuten Muusikoiden.netin torilla, on jatkuvasti myynnissä tuhansia soittimia ja musiikkivälineitä. Vilkkaiten omistajaansa vaihtavat sähkökitarat ja erilaiset efektilaitteet.

Sisäänsoitetun kitaran ostamiselle on myös eettinen peruste. Greenpeacen Scott Paul on todennut, että soitinliikkeessä asiointi on kuin kulkisi kaikkien maapallon tärkeimpien metsäalueiden halki samanaikaisesti. Soitinten valmistuksessa käytetään yli 200 erilaista puulajia. Näistä lajeista monet, kuten kitaroissa yleisesti käytetyt eebenpuu ja mahonki, ovat nykyään uhanalaisia. Ne kasvavat yksin muiden lajien keskellä ja niiden luo pääseminen vaatii usein laajojen metsäalueiden kaatamista. Globaalin metsäkadon seurauksena perinteisistä soitinpuista ei pian enää kyetä valmistamaan instrumentteja. Esimerkiksi brasilialaisen ruusupuun tuotanto hiipui jo 25 vuotta sitten; moni nykyisistä lajeista seuraa vääjäämättä perässä.

Hammaslääkärin unohtama Telecaster ei enää pölyynny kotelossaan. Se on löytänyt luotani uuden kodin. Ensimmäisten päivien aikana katselin kitaraa lähes yhtä paljon kuin soitin sitä. Ajattelin kuinka suuri etuoikeus onkaan omistaa niin hieno soitin. Kenties joskus tulevaisuudessa, jos Tele-kuumeeni laskee, lahjoitan kitaran eteenpäin sitä enemmän kaipaavalle. Silloin siihen on toivottavasti tarttunut paljon uusia tarinoita.