Kauhulla kirjoittava

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Kohtaamisia kirjamessuilla

Marisha Pessl. Kuva Pekka Holmstršöm 2013

Marisha Pessl. Kuva Pekka Holmstršöm 2013

Teksti: Lotta Raunio

Jenkkimäisen tyylikäs kirjailija Marisha Pessl esiintyi Turun kirjamessuilla sunnuntaina 6. lokakuuta. En ollut edes lukenut hänen kirjojaan, mutta jokin hänen nuoruudessaan ja ohjelmaesitteessä patisti minut katsomaan hänen haastatteluaan.Lavalle saapui nuorekas, kaunis muttei kovin itsevarma nainen. Hänen luodatessaan yleisönsä ja katseemme nopeasti kohdatessa, hänen silmänsä paljastivat kuitenkin jotain: hän on pelottava. Tai ehkä paremmin sanottuna, hän rakastaa pelkoa. Ja se teki hänestä pelottavan kiinnostavan.

Marisha Pesslin kaksi kirjaa — Special Topics in Calamity Physics, 2006 ja Night Film (suom. Yönäytös Otava) 2013 — ovat saavuttaneet, jos nyt ei valtaisaa, niin suurehkoa huomiota maailmalla ja vihdoin myös meillä Suomessa Night Filmin suomennoksen myötä. Suosio ja julkisuus näytti kuitenkin tulleen hänelle hieman yllätyksenä ja nopealla vauhdilla. Hän näytti olevan jalat maassa -tyyppi, joka ei ole vielä ymmärtänyt saamaansa suosiota.

Haastattelija Juha Itkonen kyseli kaikenkattavasti Yönäytöksen taustatyöstä, juonesta ja henkilöhahmoista. Pesslin vastaukset kuitenkin tuntuivat aina päätyvän kotikaupunkinsa New Yorkin varjoisille sivukujille ja hyvättyihin varastorakennuksiin, joista hän oli hakenut inspiraatiota ja tapahtumapaikkoja romaanilleen.

”Paikat ovat myös oikeasti pelottavia, koska niissä on tapahtunut paljon murhia ja rikoksia”, Marisha lisäsi.

”New Yorkilla on monta eri tasoa.” Se, miten hän oli niistä paikoista kuullut, tai miten hän oli niihin eksynyt, jäi kirjailijan välttelevän vastauksen takia kutkuttavaksi salaisuudeksi. Yönäytös onkin psykologinen trilleri, johon hän on halunnut rakentaa tarinoita tarinoiden sisään ja haluaa lukijansa itse avata ratkaisut mielessään.

Pelko ja kauhu nousivat haastattelun yhdeksi kulmakiveksi. Juha Itkonen kysyi, pelkääkö Marisha itse kirjoittaessaan, kirjailija vastasi nauraen kyllä. Hän kertoi kirjoittavansa monesti yöllä pimeässä, jolloin aistit ovat herkimmillään ja hän pystyy oman kauhunsa kautta kirjoittaa lukijoille pelkoa.

”Pelkäämme sitä, mitä emme voi nähdä”, hän lisäsi ja kertoi käyttävänsä tätä ideaa kirjoittamisessaan.

Marisha Pesslin haastattelun jälkeen innostuin itse ostamaan Night Filmin ja ollessani jonossa, kirjailija itse tuli juttelemaan minulle. Hän sanoi nähneensä minun ostavan englanninkielisen painoksen ja kysyi, haluanko hänen singeeraavan sen. Totta kai!

”Elämä ei aina mene kuten sen aluksi kuvittelee, ja sitä voi kulkeutua aivan reunalle etsiessään totuutta”, hän kertoo ja viittaa sillä myös aiempaan keskusteluunsa haastattelija Juha Itkosen kanssa puhuessaan Night Filmin päähenkilöstään.

Keskustelemme hänen kirjoittamistaustastaan ja käy ilmi että hän on kurinalainen kirjoittaja.

”Aloitin kirjoittamisen kahdeksanvuotiaana, joten se on varmaan se minun ”juttuni””, hän pohtii. Hän kertoo lempikirjansa olevan Lolita.

”Jos haluaa kirjoittaa ja tulla kirjailijaksi täytyy olla itsekuria”, hän tiivistää kun kysyn neuvoja uusille kirjailijoille.

”Kirjoitan vähintään viisi kertaa viikossa kolmisen tuntia kerrallaan, mutta minulla on myös keinoja rikkoa rutiinit ja saada ajatukset vapaaksi. Asun New Yorkissa, joten tekemisestä ei ole pulaa! Liikunta ja luonto on minusta parhaat keinot, mutta myös hyvä ruoka ja ystävät.”

Marishan juttelee niitä näitä, mutta se kauhun pilke, jonka näin alussa, ei ole onneksi vielä kadonnut, sillä juuri se minua hänessä kiehtoi.

”En voi väittää, etteikö ne kamalat paikat jollain tavalla kiehdo minua. Ja New Yorkin alamaailma on todella pelottava paikka, jos tietää miten paikat ja ihmiset löytää!” Taaskaan hän ei kerro miten hän on niihin paikkoihin päätynyt. Hän palaa taas kertomaan lisää aloittelevan kirjailijan arjesta.

”Tärkeintä on vain uskoa itseensä ja kirjoittaa. Kirjoittaa ja kirjoittaa. Lähettää tekstejään ja saada palautetta ja korjata. Ja taas kirjoittaa. Paras ystävä on hyvä kustannustoimittaja. Mutta muista kirjoittaa.”

Lotta Raunio