Katsaus luovien kirjoittajien työtiloihin

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

Teksti: Juuso Mäntykivi

 

Monet luovat kirjoittajat työskentelevät parhaiten juuri tietyssä ympäristössä. Jotkut kaipaavat kirjoittaessaan julkisen tilan hälinää, toiset taas keskittyvät paremmin hiljaisessa, häiriöttömässä huoneessa. Tässä jutussa neljä kirjoittajaa avaa näkymiä henkilökohtaisiin kirjoituspaikkoihinsa.

 

luovien tyotilat_Rapo

Panimoravintola Koulu

Paavo Rapo:

Tykkään kirjoittaa Panimoravintola Koulussa, koska paikassa on tiettyä ränsistynyttä pubimaista karismaa. Huonekorkeus sallii korkealentoisen ajattelun ja alkoholin läheisyys lämmittää. Kesäisin siirryn paikan terassille, joka on Turun paras.

 

luovien tyotilat_Rantalainen

Café Art

Laura Rantalainen:

Café Art on yksi lempipaikoistani kirjoittaa. Valmista tekstiä saan yleensä aikaiseksi vasta kotona, mutta kahvilat ovat hyviä paikkoja etsiä inspiraatiota ja ideoita. Myönnän, että silloin tällöin salakuuntelen ihmisten keskusteluja, sillä mielestäni parhaat tarinat saavat virikkeitä todellisista ihmisistä ja tapahtumista. Hyvien kahvien ja teen lisäksi Artin nurkkahuoneissa saa olla sopivan rauhassa ja keskittyä kirjoittamaan.

 

 luovien tyotilat_Suoranta

Johannes Suoranta:

Tykkään kirjoittaa vanhan liiton malliin kirjoituskoneella, koska silloin sanoihin tulee aivan omanlaisensa rytmi, ja varsinkin musiikkia kuunnellessa iskujen tahtiin eksyy aivan fantastisella tavalla. Lisäksi kirjoittamiseensa kiinnittää uudella tavalla huomiota, kun siihen täytyy käyttää enemmän aikaa. Ulkona avautuva Haliskylän remontti on pelkkä inhorealistinen plussa.

 

 

luovien tyotilat_Anttola

Nelli

 Laura Anttola:

Joitakin tekstejä työstän ihan missä tahansa. Kolumni kehittyy kuntopyörässä kännykän muistioon, ja oikolukutyöt onnistuvat läppärillä pienissäkin pätkissä raitiovaunussa ja kahviloissa. Parhaiten pystyn kuitenkin keskittymään työpöydän ääressä toimistossa. Lehtijuttuja tehdessä hiiri ja tarpeeksi iso näyttö tekevät hommasta helpompaa. Näppiksellä kävelevä assistenttini Nelli ei varsinaisesti auta mutta tekee työilmapiiristä entistä leppoisamman.

 

Juttu on saanut innoituksensa Avain-kustantamon vuonna 2015 julkaisemasta Mieli ja Maisema -teoksesta.