Kaikkien luettavaksi

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Haastattelut

Kuva: Tapio Pietinsalo

Kuva: Tapio Pietinsalo

Teksti: Minerva Piha

Monika Antikainen on aina kirjoittanut yksin. Kun hän vihdoin näytti tekstiään muille, se päätyi julkaistavaksi Reviiri 2015 -antologiassa. Antologia julkaistiin Turun Kirjamessuilla 2015.

 

Vuonna 2015 Taiteen Edistämiskeskuksen Lounais-Suomen toimipisteen uuden kirjallisuuden vuosikirja Reviiri esittelee ensimmäistä kertaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Yksi kirjoittajista on Monika Antikainen.

”Syy osallistumiselleni oli nimenomaan lasten- ja nuortenkirjallisuus. Jos olisi ollut muu aihe, en ehkä olisi lähettänyt tekstiäni”, Monika sanoo.

Monikan novelli, Häpeä, kertoo nuoren näkökulman tuttuun ja mietityttävään asiaan. Päähenkilö alkaa pohtia häpeän tunnetta, kun parhaan ystävän äiti kysyy häneltä asiaa, jota hän eniten maailmassa häpeää. Äänensä saavat kuuluviin myös monet minä-kertojan ystävät, niin Suomessa kuin maailmalla.

”Yleensä jokin ihan oikean elämän tilanne laukaisee tarinan kertomisen. Niin kävi myös Häpeän kanssa”, Monika kertoo.

”Ideoita synnyttäviä tilanteita tulee koko ajan, mutta haaste onkin siinä, tuleeko idea kestämään tarinan. Häpeänkin kanssa vaikeinta oli tarinan paketoiminen kokonaisuudeksi.”

Mitä kokonaisen tarinan synnyttäminen sitten vaatii?

”Aikaa. Kun on kolme lasta ja työ, oman hetken merkitys korostuu. Tarvitsen aikaa itselleni.”

Monika on keksinyt ihanteellisen ajan omalle hetkelleen: yön.

”Kirjoitan yöllä, kun kaikki ovat menneet nukkumaan. Silloin voin itse säädellä sitä, kuinka pitkään kirjoitan.”

 

Yksinäinen kirjoittaja

Ennen Reviiriä Monikan tekstejä on julkaistu omakustanteessa nimeltä Aurinkokissat (Esselström, Lee & Westmalm, Kerstin & Antikainen, Monika 2013). Kyseessä on Kerstin Westmalmin kuvituksiin tehdyt runot, jotka kirjassa ovat ruotsiksi ja suomeksi.

”Minä tein vain runojen suomennokset, eli tekstit eivät varsinaisesti ole minun aikaansaannoksiani. Häpeä on ensimmäinen oma julkaistu proosatekstini.”

Haasteellisinta novellin kirjoitusprosessissa olikin ajatus siitä, että julkaisemisen jälkeen se on kaikkien luettavana. Monika ei ole ennen Reviirin toimitusprosessia näyttänyt tekstejään juuri kenellekään eikä osallistunut kirjoittajayhteisöihin.

”Itse asiassa miehenikään ei tiennyt kirjoituksestani. Eräänä päivänä vain kerroin, että novellini julkaistaan Reviirissä”, Monika nauraa.

”Mieheni oli uutisesta ylpeä ja kannustava.”

 

Haaveena kuvakirja

Nyt kun Reviiri on julkaistu, on aika ajatella uusia kirjoitusprojekteja. Monikalla ei vielä ole selvää kuvaa siitä, mitä hän seuraavaksi aikoo tehdä.

”Lisää tätä, lasten- ja nuorten kirjallisuutta”, hän kuitenkin ilmoittaa.

”Minulla on ollut pitkäaikainen haave saada kirjoittaa ja kuvittaa lastenkirja”, Monika vielä paljastaa.