Kahden oluen yö

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lyriikka

Kuva: Tim/Flickr

Kuva: Tim/Flickr

Teksti: Johannes Suoranta

 

 

I

Se, että

kaikki

rakkaassasi

olisi kaunista

 

on valetta

 

minunkin omassani on

rumuutta

ei todellista rumuutta mutta

rumuutta kaikki tyynni

 

Konkistadorit ovat

vieneet kaiken

ja minulla on silti vielä

töitä jäljellä

kun päätäni ja hammastani särkee eikä

loppua näytä tulevan

 

kiipeän portaat

ulkona veturi on

kuollut

risteykseen,

se on saatu

ja

minä tiedän

olevani seuraava

 

mutta sitten löydän

laatikosta

voileivän lisäksi

viestin,

jossa tunnustat

kaiken

niin kaipuun

kuin senkin,

että uni tulee

 

silloin, beibi,

minä olen

Lasarus

jota koko

kaupunki

kumartaa

 

 

II

 

Se on

se

 

kaava

 

kun nainen on poissa

on aikaa

aikaa olla kutsumatta mitään tai

ketään kylään

 

on aikaa

unohtaa syödä ja ottaa silti

niin monta olutta että korvissa

humisee

sopivasti

 

ja vain istua

päätteen edessä

hukkaamassa aikaa

 

pohtia, miten upeaa on,

että suomalainen veistostaide

on kuin tehty

vetämään jotain

Michelangelon Daavidia

turpaan

 

vesi tuntuu raskaalta

ajatusten lisäksi

enkä jaksa paeta valheilta

koko iltaa

 

tällä kertaa et onneksi

joudu ottamaan minua

viereesi nukkumaan