Juhannus

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Draama

Kuva: Caroline/Flickr

Kuva: Caroline/Flickr

Teksti: Johanna Ainasoja

Thomas tulee sisään huoneeseen, jossa hänen sisarensa Clarissa on pöydän ääressä juomassa iltapäivä teetään ja lukemassa aikakauslehteä. Thomas paiskaa oven voimalla kiinni, saaden sisarensa nostamaan katseensa hämmentyneenä lehdestään. Havaittuaan kuka tulija on, Clarissa jatkaa välinpitämättömänä lehtensä lukua ja teen juontia.

THOMAS: (Kävelee hetken hermostuneena edestakaisin.) Olet päästäsi sekaisin!

CLARISSA: (Nostamatta katsettaan lehdestään.) Sinä se sitten osaat aina asettaa sanasi niin kovin kohteliaasti.

THOMAS: En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi teit sen!

CLARISSA: Jotakin oli pakko tehdä.

THOMAS: Roskaa! (Nojautuu pöytää vasten ja pyörittää epäuskoisena päätään.) Toisen ihmisen vahingoittaminen tuolla tavoin… Sellainen ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Ei vaikka kuinka janoaisi kostoa. Olisit vain antanut asian olla… Niin me muutkin teimme.

CLARISSA: (Sulkee lehtensä, laskee sen pöydälle ja katsoo suoraan veljeään silmiin.)Ystävä hyvä, minä en ole kuten te muut.

THOMAS: Hemmetinmoista sillisalaattia sait tästä kaikesta aikaiseksi!

CLARISSA: (Naurahtaa ilkeästi.) Nyt on juhannus, sillisalaatti sopii ajankohtaan eikö?

THOMAS: (Sysää itsensä kauemmas pöydästä.) Lakkaa nauramasta. Saat minut voimaan pahoin.

CLARISSA: Itse salaattini valmistin, itse olen sen myös valmis syömään.

THOMAS: (Hurjistuen Clarissan käyttäytymisestä.) Jumalauta!

CLARISSA: (Hymyilee kylmästi.) Soo-o! Pyhänä ei sovi kirota.

THOMAS: (Nappaa Clarissan lehden pöydältä ja paiskaa sen lattialle.) Älä ärsytä minua!

CLARISSA: (Hymy valuu pois hänen kasvoiltaan.) Kenen tässä pitäisi varoa ärsyttämästä ja ketä?

THOMAS: (Alkaa jälleen kävellä hermostuneena ympäri huonetta.) Käsitätkö lainkaan millaiseen tuhoon olet syössyt itsesi ja meidät muut?! Välitätkö edes siitä, millaisia seuraamuksia tästä aiheutuu?

CLARISSA: (Nostaa hyvin rauhallisesti lehtensä lattialta ja alkaa jälleen selailla sitä.)Kaikkien elämät tuhoutuvat ennemmin tai myöhemmin. Hänen elämänsä vein päätökseen, omani katson katumatta loppuun saakka. Teistä muista en ota vastuuta.

THOMAS: Häpeän sinua!

CLARISSA: (Nostamatta katsettaan lehdestään.) Tunne on molemmin puoleinen.

THOMAS: (Kävelee ovelle, pysähtyy ja kysyy olkansa ylitse.) Kuvitteletko tosiaan pääseväsi tästä näin helpolla?

CLARISSA: Lopetin kaikenlaiset kuvittelut tasan vuosi sitten.

Thomas poistuu ovesta, paukauttaen sen jälleen voimalla kiinni. Clarissa jatkaa tee- ja lukuhetkeään kuin mitään ei olisi tapahtunut.