Jenni Pääskysaari Turun kirjamessuilla: ”En koskaan sano itseäni kirjailijaksi vaan kirjoittajaksi”

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Kohtaamisia kirjamessuilla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teksti ja kuva: Virve Vainiala

Toimittaja Jenni Pääskysaari on sanavalmis ja innostunut esiintyjä, joka tempaa mukaansa myös yleisön. Pääskysaari on innostunut teostensa aiheista, erityisesti tyttönä olemisesta, mutta myös poikana olemisesta tai – kuten hän itse sanoo – ihmisenä olemisesta. Pääskysaaren innostus on niin aitoa, että se tarttuu myös katsojaan ja lukijaan. Hänen nuorisokirjansa ovat olleet myyntimenestyksiä ja hän on saanut niistä paljon myönteistä lukijapalautetta. Pääskysaaren tuotanto on tunteisiin vetoavaa. Hän on itkettänyt katsojia Kadonneen jäljillä -ohjelman äärellä, ja nyt lukijat liikuttuvat kyyneliin lukiessaan hänen kirjojaan. Pääskysaari kertoi kirjallisesta tuotannostaan Turun kirjamessuilla Agricola-lavalla perjantaina 30.9.2016. Häntä haastatteli Emma Alftan.

Jenni Pääskysaari kirjoittaa kirjoja toimittajan, juontajan ja sisällöntuottajan töiden ohella. Hän on julkaissut kolme tietokirjaa, joista kaksi ensimmäistä koskee tyttönä olemista ja kolmas poikana olemista. Neljännen tietoteoksen isien ja tytärten välisistä suhteista hän on julkaissut yhdessä Mikko Kuustosen kanssa hieman ennen Turun kirjamessuja.

Pääskysaari innostuu helposti uudesta ideasta, mutta jälkeenpäin saattaa vallata epäilys. Ehkä hänellä ei olekaan aikaa tai voimia kirjoittaa kirjaa tai ehkä joku muu voisi tehdä sen hänen sijastaan.

– Kirjoittaminen on jokin ihana asia, jota teen silloin, kun löydän sille aikaa. Joskus ne hetket ovat yön pimeitä tunteja, joskus ne ovat viikonloppuja. Se on osa minua ja se on minulle tärkeä. Jostakin se aika aina löytyy, Pääskysaari sanoo.

Pääskysaari korostaa, ettei pidä itseään kirjailijana vaan kirjoittajana.  Kirjoittaminen on jotakin, jota hän haluaa tehdä. Hän vertaa kirjoittamista rakkaussuhteeseen tai vaikkapa salasuhteeseen.

– Ne, jotka kirjoittavat muiden töiden ohessa, suhtautuvat kirjoittamiseen intohimoisesti. Kun olet oikein rakastunut, kyllä löydät sille aikaa. En koskaan sano itseäni kirjailijaksi vaan kirjoittajaksi. Kirjoittaminen on jokin ihana asia, jota teen silloin, kun löydän sille aikaa. Joskus ne hetket ovat yön pimeitä tunteja, joskus ne ovat viikonloppuja. Se on osa minua ja se on minulle tärkeä.

 

Tyttö sinä olet, poika sinä olet

Jenni Pääskysaarelle tytöt ja tyttöys, tyttönä oleminen ovat olleet tärkeitä pitkään. Kolmen tyttären äitinä ja itsekin tyttönä olleena hän on sitä mieltä, että tytöille tekee hyvää saada kuulla, että he ovat hyväksyttyjä ja rakastettuja. Pääskysaari luonnehtii ensimmäistä kirjaansa Jennin kirja sinulle (2002) ensyklopediamaiseksi teokseksi, johon hän on ammentanut kaikki ne kysymykset ja keskustelun aiheet, joita hän on kuljettanut mukanaan.

– Kun kirja oli julkaistu, kuvittelin, että maailma on valmis, Pääskysaari sanoo ja nauraa iloisesti. Kirjan kirjoittamisesta lähtien Pääskysaari on tarkastellut maailmaa tyttöjen ja nuorten näkökulmasta.

Tyttö sinä olet (2015) on myyntimenestys. Pääskysaaren mielestä myyntiluvut eivät kuitenkaan ole tärkeimpiä vaan se, että joku – tyttö tai poika, kuka tahansa ihminen – on saanut lohtua tai ajattelemisen aihetta kirjaa lukiessa. Hän kertoo, että tytöt pysäyttävät hänet kadulla ja pyytävät saada halata häntä. Lukijat myös kertovat, miten kirja on lohduttanut heitä.

Pääskysaari on kirjoittanut tyttökirjansa tämän päivän nuorille, omille tyttärilleen. Pääskysaarella on 16-vuotias esikoinen ja 9-vuotiaat kaksoset. Kirja on kirjoitettu kaikille ystäville ja se on kirjoitettu osittain myös 14-vuotiaalle Jennille.

– En tiennyt kirjoittaessani, että kirjalle on tilaus. Olen puristanut siihen asioita ja teemoja, kysymyksiä, joita olen oppinut kantapään kautta opittuja asioita ja keskustelunavauksia, joita olen kantanut koko elämäni – 40 vuotta – sisälläni.

 

Asioita, joita jokaisen ihmisen pitäisi kuulla tämän tästä

Pääskysaari sai idean tyttökirjasta kymmenisen vuotta esikoiskirjan julkaisemisen jälkeen. – Istuin esikoistytön kanssa perjantai-iltana olohuoneessa ja katsoimme televisiota. Telkkarissa tapahtui jotakin. Siitä tytär lohkaisi jonkin aivan mielettömän hyvän läpän, joka nauratti meitä tosi paljon. Kun olimme nauraneet, käännyin häntä kohti ja sanoin hänelle: ”Sä olet mieletön tyyppi. Sulla on niin hyvä huumorintaju, oot mielettömän hyvää seuraa. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen ja minä rakastan sinua.”

– Vähän itsekkäästi ajattelin, että olen ihminen joka sanoo päivittäin tyttärelleni näitä asioita. Mä katsoin tytärtä silmiin ja näin, mitä hänessä tapahtui. Hänen kasvoilleen levisi puna, hänen silmiinsä nousi kyyneleet ja hän hymyili. Tunsin piston sydämessäni. Ehkä mä en sanokaan näitä asioita tarpeeksi. Sen jälkeen minulle tuli sellainen olo, että on paljon tyttöjä, jotka eivät saa kuulla niitä asioita, joita meidän jokaisen pitäisi saada tietää.

– Hyvin nopeasti listasin asioita paperille – sellaisia, joita jokaisen tytön, jokaisen ihmisen pitäisi saada kuulla. Listasin asioita, joita olisin halunnut kuulla ja joita ystävien olisi ollut hyvä kuulla.  Listasin myös asioita, joita haluaisin omille lapsilleni ja heidän kavereilleen näyttää ja välittää. Siitä syntyi kirjan runko.

 

Poikana olemisen tärkeys

– Kun tyttökirja lähti maailmalle, ajattelin, että maailma on valmis. Varmaan vähän tyhmästi ajateltu, sillä rupesi tulemaan palautetta kustantajankin suuntaan. Missä on poikien vastaava kirja? Poikakirja on sisällöltään aika paljon sama kirja. Siellä on eri haastatteluja. Tässä maailmassa tytöt ja pojat eivät tarvitse erillisiä kirjoja. Kirja voisi olla nimeltään myös ”Ihminen sinä olet”. Tarina kuitenkin lähti hyvin voimakkaasti tytöistä ja tyttöydestä. Myös poikien on tarpeellista kuulla niitä samoja asioita.

 

Isät ja tyttäret, yhteistyö Mikko Kuustosen kanssa

Pääskysaaren yhdessä laulaja-lauluntekijä Mikko Kuustosen kanssa kirjoittama Isän tyttö, tytön isä -kirjan (2016) julkaistiin hieman ennen Turun kirjamessuja. Kirjan idea syntyi Pääskysaaren ja hänen monivuotisen ystävänsä Kuustosen välisistä keskusteluista, jotka käsittelivät isän ja tyttären välistä suhdetta. Pääskysaaren isä kuoli vuonna 2004 ja myös Kuustosella on omia tyttäriä.

– Nämä keskustelut ovat sävyttäneet meidän ystävyyttämme. Samalla kun olen kirjoittanut tyttö- ja poikakirjoja olen törmännyt myös tutkimuksiin, jotka liittyvät isän ja tytön ja toisaalta myös äidin ja tytön ja pojan väliseen suhteeseen. Kustannusväki innostui aiheesta. Keskusteluistamme voisi olla hyötyä jollekulle ja voisivat antaa ajattelemisen aihetta. Mikko sanoi, että tuo on vähän toverikirja. Kirja on tarkoitettu matkakumppaniksi niiden kysymysten äärelle, joita isän ja tyttären väliseen suhteeseen liittyy.

Pääskysaari ei pidä heidän yhteistä teostaan kasvatusoppaana.  Hänen mielestään ihminen voi kasvaa kokonaiseksi ja mahtavaksi tyypiksi ilman isääkin.

– Teoksen kantavana teemana on isän ja tyttären välinen suhde. Pohdimme, mitä se voi parhaimmillaan olla, ja millaisia haasteita siihen liittyy.

– Kirja on rakennettu niin, että Mikko kysyy minulta kysymyksen ja minä vastaan. Mikko sai sitten jatkaa samaa teemaa. Samoin minä kysyin Mikolta mitä tahansa kirjaan liittyvää, ja Mikko sai jatkaa aiheesta.

Pääskysaari luonnehtii Kuustosta positiiviseksi ihmiseksi. Kuustonen on kuitenkin arvioinut itseään kriittisesti suhteessaan omiin tyttäriinsä.

– Samalla kun oivalsin Mikosta, oivalsin itsestäni tosi paljon. Muistan myös oman isäni. Muistan hänet moottoreista ja moottoripyöristä. Olen kasvanut Ruskeasannan motocross-kuopalla katsomassa kisoja. Hän ei koskaan sanonut, että hän rakastaa minua ja että hän on ylpeä minusta, mutta hän osoitti sen ruualla. Tosi monet muistot hänestä liittyy ruokaan.

Pääskysaari ja Kuustonen keskustelivat siitä, mitä mieltä pitäisi olla joistakin asioista. Tutkimusten mukaan isät antavat kovin vähän tyttärilleen palautetta. Palaute liittyy usein tyttären ulkonäön kehumiseen. Pääskysaaren mielestä ei ole oikea tapa kohottaa tyttären itsetuntoa niin, että kehutaan hänen ulkonäköään. Hänen mielestään tyttärellä on oikeus rakastavaan, hyväksyvään katseeseen. Tyttöjen pitäisi tietää syntymästä lähtien, että hänet nähdään ja hyväksytään sellaisena kuin hän on.

– Minä näen sinut. Minä hyväksyn sinut. Minä uskon sinuun, minä rakastan sinua. Keskiössä on, mitä tyttö osaa, mihin hän pystyy. Eikä siihen, että onko hän oikean näköinen, oikean mallinen. Tämä teki vaikutuksen myös Mikkoon. Varmaan kysymykseen ei ole vastausta, mutta siitä olisi syytä keskustella enemmänkin yhteiskunnassa. Tutkimusten mukaan tyttöjen itsetunto on todella heikoissa kantimissa. Me kaikki olemme vastuussa siitä, että kaikki voi kasvaa ja rakentua juuri sellaisiksi, kuin oikeasti on.

– Tytöt ovat ihmisiä voi olla radikaali ajatus vielä nykyäänkin, Pääskysaari sanoo.

*

 

Jenni Pääskysaari esiintyi Turun kirjamessuilla Agricola-lavalla 30.9.2016. Häntä haastatteli Emma Alftan.

Jenni Pääskysaari on tyttö, nainen, ihminen, äiti, tytär, isosisko, ystävä, tv- ja radiotoimittaja, käsikirjoittaja, juontaja, tuottaja, yrittäjä ja vaimo, joka haluaisi olla myös taitava tanssija ja rohkea ajattelija.

 

Koko tuotanto

Kompassi. Jennin kirja sinulle (2002). Kuvittanut Sari Airola

Tyttö, sinä olet… (2015). Kuvittanut Nana Sjöblom.

Poika, sinä olet… (2016). Kuvittanut Nana Sjöblom.

Isän tyttö, tytön isä (2016) yhdessä Mikko Kuustosen kanssa