Jenni Linturi ponnisti luovan kirjoittamisen opinnoista Finlandia-ehdokkaaksi

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Haastattelut

Jenni Linturi. Kuva: Heini Lehväslaiho

Jenni Linturi. Kuva: Heini Lehväslaiho

Teksti: Suvi Peltoniemi & Eetu Lehtinen (haastattelu)

Jenni Linturin esikoisromaaniIsänmaan tähden on ollut sekä Finlandia-palkinnon että Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Romaani sai alkunsa luovan kirjoittamisen oppiaineen harjoitustehtävistä.

Tiedotusoppia pääaineen lukenut Linturi haki opiskelemaan luovaa kirjoittamista tehdessään väitöskirjaansa: ”Halusin oppia kirjoittamaan tieteellistä tekstiä lukijaystävällisesti.” Opinnoissa kirjailija kokeili ensimmäistä kertaa fiktiivistä kirjoittamista. Mukaan tarttui esikoisromaanin alku.

Harjoitustehtävästä romaaniksi

Idea kirjaan syntyi luovan kirjoittamisen peruskurssilla: ”Ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa konflikti kahden henkilön välille. Koska kirjoittajakokemukseni fiktiivisellä puolella oli vähäinen, päätin että on edes turha yrittää kirjoittaa hienovaraista konfliktia. Niinpä kirjoitin kohtauksen sodasta.”  Sama kohtaus päätyi myöhemmin kirjaan.

Luovan kirjoittamisen aineopintojen seminaarityön tehtävänä on kirjoittaa pitkä käsikirjoitus, esimerkiksi romaani tai näytelmä. Linturin mukaan opinnot olivatkin avuksi esikoisteoksen saattamisessa alulle. ”En olisi ikinä jaksanut kirjoittaa romaanin 50 ensimmäistä sivua ellei niitä olisi pitänyt kirjoittaa luovan seminaaria varten”, kirjailija kertoo.

Kirjoittamisen luonteesta

Kirjailija ei osaa tarkasti sanoa, milloin löysi kirjoittamisen. Hän kuitenkin kertoo sen olleen alusta asti dialogista. ”Mikä lasketaan kirjoittamiseksi? Onko tekstiviesti kirjoittamista? Jos on, silloin kaiketi aloitin 1990-luvun lopulla, kun sain oman kännykän”, hän sanoo.

Kunnianhimoisemman kirjoittamisen Linturi aloitti, kun tiedotusopin opinnot Tampereella alkoivat. ”Fiktiivisen kirjoittamisen löysin Turun luovan kirjoittamisen koulutusohjelmassa”, hän kuitenkin lisää.

Opintojen merkitys kirjoittajalle

Luovan kirjoittamisen opiskelu kehittää monenlaisia taitoja. Erityisesti kirjoittajan itsereflektiokykyä punnitaan paljon. Linturi kokee olevansa kirjoittajatyypiltään järjestelmällinen. ”Minulla on koko ajan ollut kohtuullisen vähän aikaa kirjoittamiselle, joten liikenevä aika on ollut pakko käyttää hyvin”, hän sanoo.

Vaikka itsereflektion merkitystä korostetaan, on arvioinnin kohteena aina teksti. Linturi on opiskellut kirjoittamista sekä toimittajakoulussa että luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Hän kokee molempien ohjelmien auttaneen suhtautumaan omaan tekstiin praktisesti: ”Teksti on etualalla, ei kirjoittaja.”

Kirjailija suosittelee luovan kirjoittamisen opiskelua sellaisille henkilöille, joilla on aikaa paneutua kirjoittamiseen.

Opinnoista esikoiskirjan julkaisuun

Linturin aloittama romaani huomattiin jo opintojen aikana: hän sai kustannussopimuksen esikoisteokseensa. Kirjoittaminen romaanin parissa jatkui suoraan opinnoista: ”Luokkahuone vain vaihtui kustantajan työhuoneeseen ja usea kommentoija yhteen.”

Kirjailija kokee, ettei elämä ole juurikaan muuttunut esikoiskirjan julkaisun jälkeen. ”Kirjoittamispuolella on tietysti se hyvä, että suhde kustantajaan on syntynyt”, hän sanoo.
Esikoiskirjojen sanotaan usein kertovan paljon kirjoittajastaan. Linturi ei täysin allekirjoita väitettä, mutta ei kielläkään sitä: ”Joidenkin kohdalla se osuu oikeaan ja joidenkin ei. Luovan kirjoittamisen yksi ihanuus on se, ettei siellä ole kaikenkattavia sääntöjä.”

Uudet tuulet

Tällä hetkellä Linturi kirjoittaa toista romaaniaan, johon hänellä on Koneen säätiön myöntämä osittainen apuraha. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaisi myös kirjoittamisen opettaminen.

Suvi Peltoniemi

Haastattelija: Eetu Lehtinen, luovan kirjoittamisen opiskelija
Haastateltava: Jenni Linturi, kirjailija

Miksi ja milloin aloit kiinnostua kirjoittamisesta?

Fiktiivisestä kirjoittamisesta kiinnostuin Turun luovan kirjoittamisen
opintojen myötä. Tietokirjoittamisesta olin ollut kiinnostunut jo
aikaisemmin.

Miten kirjoitat eli ts. mikä on paras aika/paikka/mielentila kirjoittamiselle?

Minulla on aina ollut vähän aikaa kirjoittamiselle, joten ”parhaan
mielentilan” etsimiselle ei ole ollut aikaa. Olen ts. kirjoittanut
silloin, kun sille on ollut aikaa.

Kuinka kauan ja miten suunnittelet uutta projektia ennen kuin alat kirjoittaa sitä?

Minulla on takana vasta yksi kokonainen projekti, joka sekin syntyi
luovan kirjoittamisen opinnoissa. Toinen projekti, joka toivottavasti
kohta lähestyy loppuaan, syntyi edellisen päälle.

Kuinka helposti aloitat uuden projektin eli ts. kirjoitatko useita projekteja samanaikaisesti vai keskitytkö kerralla ainoastaan yhteen projektiin?

Sikäli kirjoitan, että kirjoitan väitöskirjaa ja romaania samaan
aikaan. Sitten on tietysti pienempiä juttuja, artikkeleja ja
sellaisia.

Minkälaisen neuvon antaisit kirjailijan urasta haaveilevalle opiskelijalle, joka on saanut suoritettua luovan kirjoittamisen opinnot loppuun?

Minulla ei taida vielä olla riittävää kokemusta alasta, että voisin
jakaa neuvoja. Kirjailijan urakin tuntuu käsitteenä vieraalta. Minulle
kirjoittaminen on pikemminkin rakas harrastus kuin ura.