Jäänväri

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lyriikka

Kuva: NOAA’s National Ocean Service/Flickr

 

Alta nollan taivas on jäänvärisen uhkaava kuin maa.

Huurtuneella pallokentällä lapset kertovat: ”Meidän isi on ollut sodassa.”

 

”Narraatte”, huutavat toiset lapset ääni jäänä, lumipallot kädessä.

Vanhus katsoo liikaa nähneillä silmillä kadun läpi maailmansotaansa.

 

Harvinaista elää pitkä elämä pelkkää rauhan arvaamattomuutta.

Verkossa väitellään jäänkatkuisesti tulevien sotien luonteesta.

 

”Ei tule enää mitään sotia, jäänhassu ajatus”, sirkuttaa yksi.

Sotatutkija puhuu päälle joukkohaudoista, joita kukaan ei kaiva.

 

Taasko talvisodan henkeä, Raatteen tien ryssänraatoja, häpeällinen häviö?

Ei vaan atomien ja myrkkyjen tappohuuru, jäänselkeästi voittajaton tuho.

 

Ettei olisikaan sinistä planeettaa, vaan jäänvärinen?

Ehkä joku sielläkin selviää. ’Ehkä’ on jäänvärinen sana.

 

Toivon, että olisin sadun jääkuningatar Elsa.

Taikavoimin jäädyttäisin tänne rauhan – mitä se onkaan –

meitä jäänkirkkaudesta hämäryyteen pakenevan.

 

 

Julietta S. Blumenthal