Instrumentti puhaltaa yhteen lahkeeseen

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

Ravintola Koulun historianluokasta on tullut Universumin Instrumenttien olohuone. Välillä vakavoidutaan pohtimaan kustannustoimittajien palautteita. Kuvassa Elina Kangosjärvi, Panu Karjalainen, Joonas Kinnunen sekä Skypen välityksellä Jaakko Rousu. Kuva: Frida Pessi

Ravintola Koulun historianluokasta on tullut Universumin Instrumenttien olohuone. Välillä vakavoidutaan pohtimaan kustannustoimittajien palautteita. Kuvassa Elina Kangosjärvi, Panu Karjalainen, Joonas Kinnunen sekä Skypen välityksellä Jaakko Rousu. Kuva: Frida Pessi

Kokemuksia kollektiivisesta kirjoittamisesta ja kirjoittajapiiristä, joka kasvoi elämäksi ja elämää suuremmaksi

Pieni kirjoittajapiirimme kokoontui ensimmäisen kerran luovan kirjoittamisen seminaarissa kuusi vuotta sitten. Siinä vaiheessa ei moni vielä arvannut, kuinka läheisiä meistä tulisi ja kuinka hyvin oppisimme tuntemaan toisemme. Aluksi piirimme tarkoituksena oli viedä eteenpäin seminaarissa kirjoitettuja tekstejä, antaa palautetta ja vertaistukea. Sitten löysimme itsemme mökkiretriiteistä, ekskursioilta ja toistemme kotisohvilta. Piirimme nimi Universumin instrumentit oli alunperin vitsi, mutta se juurtui sitkeään.

Kirjoittaminen on aina tavalla tai toisella kollektiivista. Tekstit on tarkoitettu jonkun luettavaksi. Moni kirjoittajapiiri perustetaan tietyn teeman tai tyylilajin ympärillä – joskus jopa tavoitteen. Meidän kirjoittajapiirissämme kirjoitetaan ja kommentoidaan niin lyriikka ja draamaa kuin spekulatiivista proosaakin. Kaikki kokeilut ovat sallittuja.

Kirjoittajapiiriimme perustamiseen vaikuttivat eniten Niina Revon opiskelijavalinnat vuosikurssille 2010. Ilman yhteisiä luovan kirjoittamisen opintojakin viihtyisimme varmasti yhdessä, mutta on todennäköistä, ettemme olisi tutustuneet toisiimme. Tieteidenvälinen yhteistyö on saavuttanut yliopistohallinnon villeimmätkin unelmat sillä instrumentin seitsemän joukkoon mahtuu sairaanhoitaja, arkeologi, folkloristi, kaksi äidinkielenopettajaa ja kaksi mediatutkijaa. Moni on jo valmistumassa tai valmistunut. Yksi on karannut Espooseen ja toinen Hollantiin, mutta onneksi Skype-yhteys yleensä toimii.

Vaikka kirjoittaminen on kirjoittajapiirissä tärkeintä meitä yhdistää myös samanlainen epäkorrekti huumorintaju ja uteliaisuus – eikä Instrumentin tapaamisissa voi olla koskaan liikaa ruokaa. Viimeksi teimme ekskursion käräjäoikeuteen ja kävimme kuuntelemassa tuomion moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönotosta. Sen jälkeen söimme pizzaa ja opettelimme tiirikoimaan riippulukon.

 

”Hän saapui saarelle tiukoissa trikoissaan”

Ensimmäinen yhteinen käsikirjoitusprojektimme syntyi vahingossa yhdestä pitkästä ja monimutkaisesta ääneen lausutusta yhdyssanasta. Nyt meillä on alkuasetelma – matkallaan eksynyt polkupyörärakastaja ja pienen saaren asukkaat. Olemme piirtäneet karttoja, ideoineet henkilöitä, kirjoittaneet kohtaamisia ja rakentaneet juonta. Välillä projekti on edennyt kovaa ja korkealta, välillä se on haudattu kuukausiksi. Olemme oppineet paljon siitä, mitä yhdessä kirjoittaminen on parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Yhdessä kirjoittamista harjoitetaan paljon niin työelämässä kuin opinnoissakin. Oikeastaan elämme kollektiivisen kirjoittamisen aikaa, sillä sosiaalinen media, blogit ja uudenlaiset kansalaisjournalismin muodot haastavat meitä tuottamaan tekstiä myös yhteistyössä muiden kanssa. Kaunokirjallisuudessa yhdessä kirjoittaminen on ehkä vähän harvinaisempi, mutta ei mitenkään tavaton ilmiö. Kirjailijapseudonyymien, kuten Lars Kepler, Erik Axl Sund tai M.E. Kuusi, kätkeytyy kaksi tai useampi kirjoittaja. Yhdessä ovat kirjoittaneet myös Tiina ja Sinikka Nopola sekä P.C. ja Kristin Cast.

Mikä yhdessä kirjoittamisessa sitten viehättää? Ainakin Instrumentille se on tapa kehittyä kirjoittajana ja viettää aikaa yhdessä. Pelaavathan jalkapallon harrastajatkin samaa peliä samalla kentällä, mikseivät siis kirjoittajat. Antoisinta onkin ollut aivoriiheillä mitä eriskummallisempien ajatusten kanssa. Joku meistä haluaa aina tuoda tarinaan vähän enemmän yliluonnollisuutta tai murhanhimoisia hirviöitä. Välillä ruokimme toistemme mielikuvitusta, välillä toppuuttelemme. Kompromissejakin on tehty, mutta jokaisen mielipiteitä kunnioittaen. Saarellemme mahtuvat sulassa sovussa venäläinen sukellusvene, pari suosittua sisustusblogaajaa sekä kourallinen kylähulluja.

Vielä ei ole selvää, mihin lopputulos kantaa, mitä tapahtuu polkupyörärakastajan trikoille tai pyörälle. Vielä ei ole edes varmaa tuleeko tarinastamme koskaan valmista, mutta prosessin aikana olemme oppineet paljon. Olemme oppineet kirjoittamaan toiset huomioon ottaen ja kokonaisuutta ajatellen.

 

Kirjoittajiensa summa

Yhdessä kirjoittaminen on aina kirjoittajiensa summa, mutta aika monta muutakin asiaa vaikuttaa siihen, että homma toimii. Ensimmäisenä tarvitaan idea, jonka takana kaikki voivat seistä. Sen jälkeen tarvitaan alusta, jota kaikki osaavat käyttää. Kirjoittaminen yhdessä on lähinnä mahdotonta, jos sitä toteutetaan käsistä karkaavien sähköpostiketjujen ja hankalien liitetiedostojen kanssa. Verkko on pullollaan pilvipalveluita, joiden avulla samaa tiedostoa voidaan käsitellä yhdessä ja erikseen.

Kun alkulöylyt on heitetty, sovitaan pelisäännöistä, aikatauluista ja tapaamisista tavoitteiden mukaan. Meillä suunnittelu etenee parhaiten silloin, kun olemme saman pöydän ääressä. Työskentelymme muistuttaakin tekniikaltaan lähinnä televisiosarjan käsikirjoittamista. Olemme laatineen henkilöluettelon, juonilinjat ja aikajanan, ja jakaneet tarinan kohtauksiin.

Varsinaisen kirjoittamisen aloitimme, kun kohtausten lukumäärästä ja järjestyksestä oli päästy yksimielisyyteen. Kirjoittamisen ohella luemme, kommentoimme, pohdimme ja suunnittelemme lisää. Jokainen hallitsee oman tonttinsa väkeä. Kohtaukset, joissa esiintyy monen tontin väkeä, on tarkoitus kirjoittaa yhdessä. Silloin dialogista tulee improvisoitua draamaa ja jokainen saa laittaa sanat suuhun omalle henkilöhahmolleen.

Meille yhdessä kirjoittamisessa antoisinta lieneekin juuri konkreettinen yhdessä tekeminen. Kun vietämme laiskan sunnuntaipäivän hyvän ruuan ja luovan hulluuden seurassa, syntyy ideoita ja tekstejä, joita tuskin kukaan osasi odottaa.

 

Tekstit ystävyyden liimana

Vaikka omat tekstimme ovat keskenään erilaisia, olemme samalla aaltopituudella tai ainakin päässeet konsensukseen siitä, ettei kirjallisuuden merkittävin tekijä ole tietyn tyylilajin uskollinen seuraaminen, vaan hyvä tarina. Emme esimerkiksi ehdota toistemme henkilöhahmoille harrastukseksi pesäpalloa tai kannusta kuuntelemaan kustannustoimittajaa silloin, kun pulp-teokseen kaivataan lisää historiallisia faktoja. Sen sijaan olemme oppineet tunnistamaan toistemme tavoitteet ja tukemaan niitä sen sijaan, että ohjaisimme tekstejä toiseen suuntaan. Harva laiva on päässyt satamaan silloin, kun kuusi kapteenia kääntelee ruoria ja seitsemäs irrottaa keskeltä pulttia.

Riippuen siitä, kenen kutterilla seilataan, olemme kukin oppineet ottamaan tarvittaessa matruusin, perämiehen, konemiehen, kokin tai pelastusrenkaan roolin. Kyse ei ole hierarkisesta järjestelmästä tai siitä, kenellä on eniten prenikoita rintapielessä sillä matruusinkin tehtävä on elintärkeä, etenkin jos hänen tehtävänään on tähystää jäävuoria. Me kannustamme toisiamme kirjoittamaan, jotta joku muukin kuin me seitsemän pääsisi tekstejämme joskus lukemaan. Kilpailua ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä taida tässä vaiheessa enää tullakaan.

Luovan kirjoittamisen opinnoissa jokainen meistä oppi antamaan palautetta ja ottamaan sitä myös vastaan. Sitä taitoa olemme kehittäneet entisestään myös yhdessä. Tästä puolestaan on kehittynyt luottamus toisia kohtaan. Voimme olla toisillemme täysin rehellisiä kriitikoita ja omistautuneimpia faneja sen mukaan, mikä milloinkin sopii tilanteeseen. Rehellisyys ja luottamus luovat myös ilmapiirin, jossa jokainen voi olla oma itsensä ja murehtia välillä vaikka graduahdistusta tai juhlia uutta työpaikkaa.

Olemme ystäviä, joiden nivelissä kirjoittaminen toimii liimana. Kenenkään ei tarvitse jakaa itsestään enemmän kuin haluaa. Lukemalla ja kommentoimalla pääsemme välillä lähemmäs toistemme ajatuksia kuin kuulumisia vaihtamalla. Tosin me olemme myös aika hyviä rönsyilemään. Ensin puhumme Ilmalaivoista ja seuraavaksi hollantilaisista puhelinliittymistä tai tatuointeja vihaavista veteraaneista. Mutta usein käy niin, että polveilevan keskustelun kautta tekstiin voi löytää jotakin täysin uutta; yllättävän näkökulman tai kaivatun henkilöhahmon. Universumin instrumentit toimii kumulatiivisen ideoiden ryöpyllä, jossa kukin provosoi toistaan ja tekstin kirjoittaja poimii parhaat päältä.

Opimme myös aika varhaisessa vaiheessa, ettemme voi asettaa itsellemme kovin kahlitsevia vaatimuksia. Tekstipalautus on kerran kuussa. Sanktioita ei tule, vaikka ei joka kerta pääsisi edes paikalle. Toistaiseksi kenenkään ei ole tarvinnut viettää tapaamista yksin. Välillä tekstiä ei tule keneltäkään, mutta silloinkin voi puhua kirjoittamisesta. Mitä tutummiksi toistemme tekstit tulevat, sitä enemmän myös ideoimme niitä yhdessä. Ilman Instrumentin hellää painostusta meistä kukaan tuskin olisi saanut näin paljon sanoja paperille.

Teksti on Universumin instrumenttien yhteisesti rönsyilemä

Kirjoittajapiiriimme kuuluvat:

TeaKaila
Elina Kangosjärvi
Panu Karjalainen
Joonas Kinnunen
Frida Pessi
Jaakko Rousu
Saana Valli