Ideasta kirjaksi ja kenties pidemmällekin   

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Blogijutut

cassandra

Teksti: Petri Luosto

 

Minulla on unelma

Minulla on unelma; haluan kirjoittaa kirjan. Yksi kirjoittamisen lähtökohta on se, mikä motivoi kirjoittamaan. Kirjoittamista motivoiva asia voi olla esimerkiksi kieli, tarina tai idea. Hyvä idea on kuitenkin vasta lähtökohta. Hyvän idean kehittämiseksi tarvitaan niin omaa tietoa koskien kyseistä ideaa ja sitä tukemaan tarvitaan myös tutkimustyötä. Seuraavaksi pitää sitten kehittää kirjaa eteenpäin. Mikä tulisi olemaan kirjan tarina ja miten se lähtisi liikkeelle? Mistä se tulisi lähtemään liikkeelle? Miten juoni etenisi sen jälkeen? Mitä käännekohtia ja yllätyksiä tulisi tarinassa olisi?

Sain idean kirjaani ajatusleikistä, mikä olisi helpoin keino asuttaa toisia planeettoja. Klassiset vastaukset olisivat joko matkustaminen melkein valonnopeudella, syväjäädytys tai sukupolvialuksien käyttö. Mikään niistä ei viehättänyt minua. Valonnopeudella matkustaminen voisi olla teoriassa mahdollista, mutta Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan se tulisi vaatimaan suunnattomasti energiaa. Mikä olisi tuon energian lähde? Syväjäädytyksessä olisi se ongelma, että kun syväjäädytettyjä organismeja sulatetaan, niin jääkiteet rikkovat solurakenteen vähintäänkin vahingoittaen sulatetun kohteen kehoa. Sukupolvialuksissa olisi se ongelma, että tällöin useat sukupolvet joutuisivat viettämään elämänsä avaruudessa, jonka seurauksena väestönkasvu matkan aikana saattaisi luoda vakavia ongelmia ihmisten tarpeiden täyttämisen suhteen.

Kuitenkin tieteelliset faktat tulee ottaa myös huomioon, jotta kirjaan saa realismintuntua. Se tiedetään, että avaruus kylmyyden ja säteilyn kautta on äärimmäisen vaarallinen ympäristö ihmisille. Tämän lisäksi ihmisten perustarpeista kuten vedestä, hapesta ja ruuasta tulisi huolehtia. Miten huolehdittaisiin väestönkasvun aisoissa pitämisestä suljetussa aluksessa ja miten aluksen sukupolvet kasvatettaisiin ja koulutettaisiin vaarallisessa avaruudessa?

Science fiction genrenä antaa sangen paljon liikkumatilaa verrattuna historiallisiin taikka nykypäivään sijoittuviin romaaneihin. Olen aina ollut ainakin jossain määrin kiinnostunut science fictionista. Katsoin alkuperäistä Star Trekiä kolmoskanavalta 1980-luvun loppuvuosina koululaisena ja tavallaan inspiroi minua science fictionin kiehtovaan maailmaan. Tämän lisäksi tuli myös aikoinaan TV:stä katsottua ”Tähtien Sodan” kronologisesti ensimmäisenä tehdyt kolme elokuvaa. Dyyni-kirjat on myös luettu ja niistä muistaa lauseen, että ”mausteiden pitää virrata”. Fantasian puolelta minuun vaikutti etenkin kirjoitusteknisesti paljon George R. R. Martinin kirjasarja ”Valtaistuinpeli”, jonka luin läpi usean kuukauden aikana vuosia sitten englanniksi. Kyseinen kirjasarja on kirjoitettu sen henkilöiden näkökulmasta ja kirjoittaessani pyrin kirjoittamaan tätä kautta.

Olen kirjoittanut ja julkaissut kirjan Cassandra (2016) Books on Demand -kustantamon kautta. En koettanut mennä perinteisten kustantamojen kautta, koska se prosessi veisi aikaa ja mahdollisuus päästä läpi olisi hyvin huono. Jos jokin perinteinen kustantamo olisi kiinnostunut kirjastani, niin en tyrmäisi sitä, vaan olen avoin keskustelemaan yhteistyöstä, jos sitä minulta kysytään. Tässä on tekstinäyte kyseisen kirjan ensimmäisestä kappaleesta:

” Heillä ei ole ihmistä opettajana, vaan opettajana on robotti, joka tunnetaan nimellä Mr. Erudio. He pitävät häntä persoonana, vaikka hän on kone. Hän on noin 1,5 metriä korkea ja liikkumiseen hänellä on pyörät. Koulu- ja asuinrakennus on suunniteltu niin, että siellä on mahdollista liikkua pyörien avulla. Rakennuksessa on useita hissejä. Hisseissä on useita hassuja nimiä. Heille ei ole kerrottu, että mitä nämä sanat tarkoittavat, mutta he olettavat, että ne ovat tahoja, jotka ovat valmistaneet kyseiset hissit. ”

 

Miksi kirjoitin kyseisen kirjan?

Minua motivoi kyseisen kirjan kirjoittamiseen sen idea. Käsitykseni mukaan vieraan planeetan asuttamisesta kasvattaen ihmiset paikan päällä ei ole edes kansainvälisesti kirjoitettu kovinkaan paljoa science fictionia ottaen huomioon myös logistisia tosiasioita koskien itse pitkää matkaa ja siirtokunnan kehittämistä sen jälkeen.

Kirjan juonen suhteen tiesin sen pääpiirteet eli mitä suunnilleen tulisi tapahtumaan, mutta en tiennyt yksityiskohtia. Enkä myöskään tehnyt yksityiskohtaisia muistiinpanoja. Sinänsä kirjan juoni oli kronologinen ja sen yksityiskohdat syntyivät, kun kirjoitin sitä eteenpäin. En tehnyt suuria muutoksia päivittäin kirjoittamiini teksteihin, mutta oikoluin ne myöhemmin, jota voisin poistaa virheitä ja tehdä tekstistä selkeämpää. Alun perin kirjoitin kirja minä-muodossa, mutta myöhemmin muutin sen kolmanteen persoonaan. Tuo muutosprosessi oli aika kovan työn takana ja olen varma, että vieläkin tekstimassassa on merkkejä 1. persoonasta vaikka olen koettanut parhaani mukaan kitkeä niitä pois.

Juonen pääpiirteiden keksiminen oli sangen helppoa. Tämän jälkeen pienemmät yksityiskohdat täyttyivät kuin itsestään. Sen sijaan kirjoitusrutiinin oppiminen oli hankalampaa. Muutaman A4-liuskan kirjoittaminen päivittäin vaatii kurinalaisuutta. Se on kuitenkin ainoa tapa viedä kirjaa eteenpäin ja lopulta saada se valmiiksi. Mielestäni vaikeinta kirjan kirjoittamisessa on sen vaatima raaka työnteko.

Ideani oli se, että uutta planeettaa asuttavat ihmiset kasvatettaisiin kohdeplaneetalla robottien avulla. Eettisesti ja moraalisesti voidaan kysyä, että voidaanko autonomisesti toimivat robotit pistää kasvattamaan ja kouluttamaan ihmisiä? Mistä ihmiset tällöin saisivat esimerkin siitä, miten elää ja toimia ihmisinä? Ihmisillä on aina unelmia ja nykymaailmassa, jossa tiedetään, että myös muilla tähdillä on planeettoja, niin yksi unelma on päästä asuttamaan muita planeettoja jollain tavalla.

Kun olin omatoimisesti tullut tuohon lopputulokseen, niin seuraava vaihe oli käyttää Googlea ja tätä kautta eteeni tuli Wikipedian englanninkielinen artikkeli ”Embryo Space Colonization”. Kyseinen artikkeli selittää teoriaa ja myös siihen liittyviä ongelmia kohtuullisen hyvin maallikolle. Jotta tämä teoria voisi toimia, niin se edellyttäisi huomattavaa edistystä teknologian kehittymisessä robotiikan, tekoälyn, keinotekoisten kohtujen ja pitkän aikavälin tietokoneiden suhteen. Tämän lisäksi tulisi myös löytää asuttamiselle suotuinen planeetta riittävän läheltä. Tällöinkin avaruusaluksen matka luultavasti kestäisi vuosisatoja tai jopa vuosituhansia.

Tavallaan vertaan näkemystä Leonardo da Vincin luonnoksiin panssarivaunuista ja helikoptereista. Hän oli aikaansa edellä, mutta hän ei tajunnut, että toimiakseen ne olisivat tarvinneet sisäiset voimanlähteet. Science fictionin hyvä puoli on se, että sen avulla voidaan luoda näkemyksiä ja niitä voidaan kehittää eteenpäin. Keskeistä on tätä kautta pystyä havaitsemaan mitä puutteita esitetyissä teorioissa on ja mitä tarvitsisi kehittää, että ne saataisiin toimimaan. Tämä luonnollisesti mahdollistaa erilaisten utopia- tai dystopia- maailmoiden luomisen, joiden avulla voidaan tarkastella aiheita, jotka ovat oman mielenkiinnon kohteita.

 

Kirjallisen maailman ja henkilöiden luonti

Fiktiivisen kirjan maailmanluominen on hyvin mielenkiintoinen prosessi. Ainakin itselläni se lähtee siitä, että se kuvaa seikkailun ympäristöä. Tein kartan kyseisestä alueesta ja tein myös listan kirjan henkilöistä. Cassandrassa siirtokunnan ympäristönä toimii synkkä ja vaarallinen metsä kaukaisella planeetta Eedenillä, jota on pakko tutkia, jos siirtokunta ja sen asukkaat haluavat hyödyntää sitä. Pitkällä aikavälillä heidän täytyy hyödyntää sitä, jos he haluavat, että siirtokunta menestyy siellä.

En ole ensimmäinen ihminen, joka on pohtinut kyseistä teoriaa. Kuitenkin keksin teorian omatoimisesti, joka oli mielestäni erittäin hyvä saavutus ja sen jälkeen aloin ottaa selvää asioista netin avulla. Oletukseni on se, että teknologian tulisi kehittyä nykyistä vauhtia ainakin pari sataa vuotta ennen kuin tuota teoriaa voitaisiin kokeilla käytännössä. Yksi tärkeä asia olisi se, että käytössä oleva teknologia olisi tuolloin niin rutiininomaista, että sen vahvuudet ja heikkoudet tunnettaisiin. Samalla esimerkiksi autonomisten robottien tehtävänä tulisi olla avaruusaluksen ylläpito koko sen pitkän matkan ajan aina päämäärään asti. Kun kerran pelkkä huipputeknologian kehitys ei riitä, vaan sen mukanaan tuomia innovaatioita täytyy myös pystyä levittämään, niin myös tämä asia tulee viemään aikaa ainakin vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin tarvittava teknologia on tarpeeksi luotettavaa, että sitä voitaisiin käyttää projektissa, joka tulisi kestämään vuosisatoja tai jopa vuosituhansia.

Tämän kaiken tarkoituksena on osoittaa, että kirjan kirjoittamisessa ei ole pelkästään kyse idean keksimisestä, vaan sitä täytyy sen jälkeen kehittää eteenpäin. Yksi keskeinen asia on se, mistä vaiheesta tarina alkaa. Oma valintani oli se hetki, jolloin ensimmäinen avaruusaluksessa vieraan planeetan pinnalla kasvatettu vuosiluokka pääsee tutkimaan outoa ja vaarallista maailmaa, planeetta Eedeniä. Samalla se antaa myös lukijalle mahdollisuuden siirtyä suljetusta maailmasta avoimeen ja tuntemattomaan maailmaan.

Kirjan päähenkilöksi valitsin aluksessa astrobiologian koulutuksen saaneen nuoren 16-vuotiaan naisen, Cassandran, jonka mukaan kirja on nimetty. Hän on erittäin mielenkiintoinen ja mukava henkilö kirjan näkökulmahenkilöksi siinä mielessä, että hän joutuu liikkumaan avaruusalusta ympäröivän siirtokunnan ulkopuolella toimien aktiivisesti, mutta hän on myös läsnä useassa keskustelussa siirtokunnan sisällä koskien siirtokunnan tulevaisuutta, sen kehittämistä ja vuorovaikutusta sitä ympäröivän maailman kanssa. Kirja alkaa siitä, kun ensimmäinen vuosikertaa poistuu oman aluksensa turvasta.

 

Kirjan julkaiseminen

Käytännössä kirjani on omakustanne, jonka julkaisemisesta Books on Demand:in kautta maksoin 90 euroa. Mielestäni se oli kuitenkin pieni hinta siitä, että olin kirjoittanut tämän kirjan ja myöhemmin kääntänyt sen englanniksi nimellä Cassandra and the Unknown World (2016). Science fictionin pääasiallinen kieli on englanti ja tästä aiheesta ei käsitykseni mukaan ole kirjoitettu tässä laajuudessa kovinkaan paljoa. Seuraavaksi on pieni tekstinäyte englanniksi:

” Suddenly, Cassandra´s thoughts are disrupted when Mr. Erudio asks her: “Cassandra, do you remember what is the theme of this class?” Cassandra thinks a short moment and answers: “The theme of this class is how we ended in here, this planet.”

Tällaisen kokemuksen kautta oppii myös uutta kunnioitusta niin kirjailijoita kuin myös kääntäjiä kohtaan. Omakustanteen hyvä puoli on se, että sitä kautta kirjan saa nykyään julkaistua varmasti ja sangen halvalla. Sen huonoja puolia ovat se, että kustannustoimittajaa ei ole eikä kukaan muu markkinoi kirjaa. Tämän seurauksena palautteen saaminen kirjasta on hyvin vähäistä. Ainakaan omien kokemuksieni mukaan nykyään kääntäminen ei ole vaikeata, mutta se työlästä, koska tällöin joutuu käymään läpi koko kirjan ja kääntää se yhdeltä kieleltä toiselle.

Asioita, joita pitää oppia ovat myös uudet tavat työskennellä tietokoneella. Käsikirjoitusta kirjoitettaessa kirjoitin sen kronologisessa järjestyksessä muutaman sivun päivävauhtia. Kirjan kirjoittamisessa pitää pystyä luomaan päivittäinen tai viikoittainen kirjoitustahti. Alkusi voi tuntua kovalta pystyä kirjoittamaan esim. 5 sivua tekstiä päivässä, mutta kun rutiinia tulee lisää, niin se kyllä onnistuu. Nämä sivut, jotka mainitsin, olivat kokoa A4, jotka sitten muutettiin A5 kooksi kirjaa varten. Fonttikokoon tai rivinväliin en koskenut. Samalla oikoluin kirjan useita kertoja ja totesin, että vanha totuus siitä, että kirjoittaja voi tulla sokeaksi tekstilleen pitää paikkansa. Oikoluvussa minua auttoi Microsoft Officen suomenkielinen oikoluku, joka on jo nykyään sangen hyvä. Hyvä kustannustoimittaja olisi kuitenkin ollut erittäin paljon avuksi.

Kirjoittamisesta voin sanoa sen, että se vaatii niin aikaa kuin myös motivaatiota suuren työmäärän takia, koska sen kirjoittaminen vaatii satoja tai tuhansia työtunteja. Tuon takia kirjaa ei pysty hyvin kirjoittamaan muutamassa päivässä. Hyvän kirjan kirjoittamiseen menee luultavasti kuukausia, kenties puoli vuotta ja mahdollisesti vieläkin enemmän. Sen jälkeen kyseinen teksti täytyy luonnollisesti oikolukea ja muokata useampaan kertaan, jotta tekstin laatu voidaan saada riittävän hyväksi. Kuitenkin kaikki tämä on unelman arvoista ja jos pystyy kirjoittamaan yhden kirjan, niin kynnys kirjoittaa seuraava kirja on tällöin matalampi kokemuksieni perusteella. Palkitsevinta on se, kun tietää, että on saanut kirjan käsikirjoituksen ensimmäisen version valmiiksi, jota sitten pääsee editoimaan.

Kirjan kirjoittamiseen tarvitaan paljon päättäväisyyttä ja myös näkemystä siitä, miten sen juoni tulee kehittymään tarinan edetessä. Jos jotain tekisin toisin, niin panostaisin enemmän kirjan markkinointiin. Olen julkaissut jatkoa tälle kirjalle suomalaisella nimellä Eedenin mysteerit ja englanninkielisellä nimellä The Mysteries of Eden.

 

Linkki kustantajan sivuille kirjan suomenkieliseen versioon:

https://www.bod.fi/kirja/petri-luosto/cassandra/9789523303010.html

Google Books -linkki tässä.