Huomio yllätti Susinukke Kosolan

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Haastattelut

Kuva: Kev Howard

Kuva: Kev Howard

Teksti: Olli Lönnberg

Istun Turun Kirjakahvilan pöydässä ja odotan haastateltavan saapumista. Ehdotin Kirjakahvilaa tapaamispaikaksi itse, eikä Susinukke Kosola pannut lainkaan vastaan. Kirjakahvila lienee luonteva paikka miehelle, jonka jokainen haastattelu osaa nimetä anarkistiksi ja punkkariksi. Täällä hänen esikoisteoksensa, .tik.-runokokoelman julkkarit pidettiin. Mutta millainen ihminen on Susinukke Kosola?

Kun hän saapuu, on helppo arvata, miksi punkkari ja anarkisti ovat niitä identiteetin palasia, jotka hänestä mielellään nostetaan esiin. Hän on pukeutunu niititettyyn nahkatakkiin, nenärengas roikkuu huulien yllä. Hän tervehtii sydämellisesti, kättelee ja käy sitten hakemassa teetä.

Susinukke Kosola on ollut esikoiskirjailija nyt vuoden ajan – .tik. julkaistiin syksyllä 2014. Vuosi on ollut melkoinen. “Huomio yllätti”, Susinukke toteaa siemaillessaan teetään. Runoudella on tänä päivänä vaikea päästä pinnalle, eivätkä odotukset olleet korkealla. .tik. kuitenkin huomioitiin ensin Indie Book Awardsissa ja sen jälkeen Parnassossa. Arvostelut ovat olleet kaiken kaikkiaan valtaosin positiivista.

Runokokoelmaa selatessa ei välttämättä uskoisi, että sitä on osattu arvostaa. Susinukke nauraa, kun kerron, että yritin lukea hänen runojaan kihlatulleni, mutta tämä totesi, ettei pidä runoista, joissa oksennetaan. Rajuista aiheistaan ja kielenkäytöstään huolimatta – tai ehkä juuri niiden takia – .tik. on myynyt jo satoja kappaleita. Se on runokirjalta todella hyvin. Edes vakiintuneet kustantamot eivät odota runokirjoilta sen suurempia myyntilukuja.

Susinuken kustantajaa ei voi pitää vakiintuneena tai tyypillisenä: Kolera-kollektiivi oli omien sanojensa mukaan vuonna 2013 perustettu vitsi. Tarkoituksena oli olla väliaikainen kustantaja zine-kirjallisuudelle ja joillekin anarkismin klassikoille. Sekä Susinukke Kosolan runokirjalle.

Vuonna 2015 lista Koleran nimikkeistä alkaa lähestyä kymmentä. Uusia, lupaavia runoilijoita tulee esiin kuin liukuhihnalta: Kalle Talonen, Virpi Vairinen ja Piia Susiluoto ovat kaikki Koleran esikoisrunoilijoita. Susinukke myöntää, että Koleralle on tilausta: suuret kustantamot eivät hevin kustanna runoutta, ja silloin kun kustantavat, ne pelaavat varman päälle. Esimerkiksi .tik. tuskin olisi päässyt läpi yhdenkään perinteisen kustantajan seulasta.

Kolera-kollektiivin tapa toimittaa teoksia poikkeaa paljon perinteisestä. Koleran keskiössä on tiivis ydinporukka, joka on täynnä erilaisia taitoja ja asiantuntemuksia. Varsinaista kustannustoimittajaa ei ole, vaan palaiutetta annetaan porukalla, jolloin tekstiin saa monta näkökulmaa. Toimintatapa on keskusteleva ja tasa-arvoinen, valtasuhteita vältetään. Kolera on anarkistinen kollektiivi, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kolerassa on mukana paljon tekijöitä eri aloilta. Susinukke itse esimerkiksi hallitsee taitto-ohjelmat, joku toinen taas kuvankäsittelyn. Harva osaa kaikkea, ja onkin tärkeä hajauttaa omaa tekemistä tarpeen mukaan. Sillä keinoin saadaan aikaiseksi hyvää jälkeä. Esimerkiksi .tik. on jo esineenä upea, sen ulkonäköön on panostettu selvästi paljon.

Kun Susinukke puhuu, hänestä paljastuu ajattelevainen, lukenut nuori lyyrikko. Tuntuu kummalta, että kukaan hänen kanssaan pidempään puhunut päättäisi nostaa hänestä esiin tärkeimpinä asioina anarkismin ja punkkariuden. Susinukke myöntääkin, että hän on tietoisesti korostanut anarkismiaan. Hänelle on tärkeää tuoda esiin se puoli itsestään, hän haluaa olla julkisesti anarkisti ja näyttää, mitä se voi pitää sisällään. Tämän hetken julkisessa keskustelussa anarkistit kuvataan ikkunoita rikkoviksi riehujiksi. Susinukke haluaa näyttää, että anarkismi on muutakin.

Anarkismin ja punk-estetiikan varjoon jää kuitenkin paljon. Vaikka Susinukke ei itse näe ristiriitaa eri puoliensa välillä, harvassa artikkelissa kerrotaan että hän on opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista yliopistossa. Hän tietää, mistä hän puhuu, kun hän kertoo inspiraationlähteistään: 70-luvun tunnustuskirjallisuudesta, 1900-luvun alun työväenkulttuurista, Claus Ankersenin runoudesta.

Runoilijanakaan Susinukke ei ilmestynyt tyhjästä. Hän on toiminut laajasti Suomen runopiireissä, esiintynyt paljon ja ollut esimerkiksi järjestämässä Varsinais-Suomen runoviikkoa. Koleran kustantama ja Susinuken päätoimittama yhteiskunnallisen runouden antologia Torasäkeet koottiin yksinkertaisesti laittamalla sähköpostia runoilijoille, jotka haluttiin mukaan. Useimmat Susinukke kertoo tunteneensa ennalta eri yhteyksistä. Torasäkeissä on esillä monia kiinnostavia uusia runoilijoita, mutta myös jo varsin nimekkäitä tekijöitä, kuten Vilja-Tuulia Huotarinen, Robert Meriruoho ja Tommi Parkko.

Lopulta on kysyttävä, mitä seuraavaksi. Nuori runoilija ei aio jäädä lepäilemään laakereillaan: hänen seuraava runokokoelmansa ilmestyy ensi keväänä Sammakon kustantamana. Hän suunnittelee kandin viimeistelyä. ja apurahan hakemista. Myös kirjoittamisen opettaminen työllistää. Hän aikoo jatkaa toimintaa Koleran kanssa ja viedä projektin niin pitkälle kuin se on mennäkseen. Minkäänlaista pysähtymistä ei Susinuken uralla ole havaittavissa, tarmoa ja visiota löytyy kerrakseen. Varmaa on, että Susinukesta tullaan vielä kuulemaan.