Humanistifuksi ja operaatio Vappukänni

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Blogijutut

Kuvat: Siiri Heikkilä

Kuvat: Siiri Heikkilä

Teksti: Siiri Heikkilä

 

”Olen ylittänyt itseni ja saapunut uuteen kulttuuriin, jossa ihmiset ovat äänekkäitä ja riehakkaita. Kutsuttakoot heitä jurrisiksi hurreiksi. En tajua mitä he puhuvat, mutta riittää kunhan nyökyttelen, nauran ja juon kaljaa. Olen turvallisuusvyöhykkeeni ulkopuolella, mutta mitä enemmän kello näyttää, sitä hauskempaa minulla on. Ihmisillä on hassut ylioppilaslakit sekä päällään jotain Stockalta hankittua.

Lopulta huomaan, että uuden kulttuurin edustajien kanssa voi jopa kommunikoida. Lähestymme toisiamme horjuen ja sumeasilmäisinä, mutta kumpikin käpälä ojossa. Buuklubbenin kajahtaessa, kaikki yhtyvät kollektiiviseen jengimylvinään. Pidän tätä lajille ominaisena tapana synnyttää yhteenkuuluvuutta. Huomaan salakapakassa oleskeluni aikana myös huomata, että tämän lajin urospuolisten edustajilla on tapana laittaa jotakin mustaa ja haisevaa töhnää ylähuulensa alle. Pidän tätä soidinviestinä naaraille.”

Olipa kerran vuosi 2015 ja synkeän sateinen vapun aatonaatto. Opiskelija, tässä tapauksessa allekirjoittanut, heräsi ensimmäiseen kesäloma-aamuunsa ja opiskelijavappuunsa katkerana ja väsyneenä. Viimeinen essee oli palautettu ja tenttistressi ravisteltu pois harteilta. Suuntasin kosteassa ja kylmässä säässä Räntämäkeen ainejärjestön pre-vappuun, mutta vappufiilis katosi vesisateen mukana viemäreihin ja illanvietto alkoi tahmeasti. Sohva ja kotijääkaapissa odottanut burrito houkuttelivat ryyppäämistä enemmän, joten muutaman tunnin väkinäisen irvistelyn jälkeen jätin muut Muusat preppailemaan vappua, ja siirryin räntäsateen saattelemana takaisin Turun keskustaan.

Seuraavana aamuna töiden jälkeen rynnin iloisena kotiin. Vedin valkoiset haalarit ylleni ja upotin lakin päähäni ja suuntasin keskustaan. Sitä ihmismäärää! Koko Turku tuntui eksyneen keskustaan, ja koska lakitus oli juuri päättynyt, oli ihmismassa kuin muuri. Liikkuminen oli hankalaa, mutta kuin ihmeen kaupalla löysin ystäväni marssimasta kohti Sirkkalaa. Itse kukin oli enemmän tai vähemmän simoissa, joten päätin pikaisesti rikkoa viinipulloni sinetin. Janoinen humanistisuu otti ahnaasti halvan roseeviinin omakseen.

Mitä enemmän viiniä katosi tämän humanistin sisuksiin, sitä enemmän oli vappufiilis haalarin taskussa. Puolen pullon jälkeen juttu alkoi luistaa ja boolikippokin paikannettiin. Musiikkia, opiskeluystäviä ja syväluotavaa juttua. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä 99% muista juhlijoista oli jo alkoholipilven toisella puolella. Aamusta jatkunut ryyppääminen oli väsyttänyt ihmiset ja minullakin alkoi työväsymys puskea vaaleanpunaisen viinihattarani lävitse. Päätin lähteä nukkumaan, mutta lupasin itselleni seuraavana aamuna yrittää vielä kerran uudelleen.

Vanha ja kulunut sanonta kuuluu, että kolmas kerta toden sanoo. Tottahan se taisi olla, sillä vappupäivä selkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Pakkasin laukkuuni kahvia ja viinipullon, sekä suuntasin kohti Vartiovuorta. Tapasin ystäväni Aurasillalla, ja vaivalloisesti nahkatakkini sisällä hikoillen kiipesin ystävieni perässä kohti Vartiovuoren mäen korkeuksia. Löysin ainejärjestön muut edustajat Vartiovuoren korkeimmalta kohdalta ja sen kummemmin viivyttelemättä, aloitin heti operaation ”vappukänni”.

Siiri_WP_20150430_001

Oma viinipulloni katosi hetkessä. Mikäs siinä juodessa, kun Turku levittyi keväisenä silmien edessä ja ilmapiiri oli humalaisen pirteä. Omien juomien loputtua löytyi vielä ystäviltä punaviintä ja sen jälkeen joltakin ystävälliseltä historian opiskelijalta gintonicia.

Naurua löytyi, viini kupli päässä ja kaikki oli hyvin. Nauroin vatsalihakseni kipeiksi ja sain valkoiset haalarinikin tahrattua. Bajamassa kastoin neitsyenpuhtaat haalarini erinäisiin eritteisiin ja tunsin oloni oikeaksi yliopisto-opiskelijaksi; tunsin olevani mukana joukossa, tunsin olevani osa suurempaa yhteisöä.

Viiden aikaan alkoi kauhukseni Vartiovuori tyhjentyä. Minä en ollut vielä valmis! Viinihuuruisen vappuiloni läpi kuulin, miten sain salaperäisesti puhelimeeni koordinaatit tuntemattomaan paikkaan ja päätin vaivihkaa siirtyä kohti suunnitelma B:tä. Pitkän etsimisen jälkeen löysin tieni koordinaatteja vastaavaan osoitteeseen, josta löytyi kaksi suomenruotsalaisekonomia sekä kaljaa, viskiä ja jallua.

Ollessani seuran ainoa nainen (ja humanisti), jakautuivat äänet ohjelman suhteen 2-1 lätkän puoleen. Minulle tyrkättiin kaljatölkki kouraan ja tuijotin ottelua humalaisin silmin. Viinistä ja kaljasta viisastuneena, en siltikään ymmärtänyt lätkän perusolemusta. Onneksi hämmennystäni helpotettiin jallushoteilla.

Ottelun jälkeen päätimme katsoa elokuvan, idiootinvarman jenkkikomedian 22 Jump Street. Elokuvasta en muista sinällään mitään, koska viski. Elokuvan jälkeen innostuin pelaamaan GTA V:tä, jota en todellakaan osaa pelata, mutta välihuomiona sanottakoot kaljan nostavan itsetuntoa huimasti. Muistikuvieni mukaan pelasimme idealla ”tapa ihmisiä, kunnes itse kuolet”. Täysin järkeenkäypää.

Kun ideat alkoivat tekemisen suhteen loppua, päätimme yhteistuumin siirtyä suunnitelmaan C. Vedimme haalarit tiukemmin päälle. Minulle sanottiin, että seuraava kohde olisi suomenruotsalaisekonomien salakapakka jossain Åbo Akademin synkimmissä sopukoissa – jos kyseisten paikkojen olemassaoloon ylipäätään edes uskoo. Humalaista humanistia hirvitti, mutta lopulta lupaus ilmaisista juomista käänsi pään.

Turun synkimmissä syvyyksissä vierähti tunti, jos toinenkin. Lopulta jengimylvinät ja nuuskasoitimet iskivät suoraan humanistifuksin sydämeen. Meluisessa ja hämärässä salakapakassa kohtasin rouhean, vaaleatukkaisen hurrin, joka vei jalat altani. Hurri on sama, joka on lähettänyt minulle aiemmin päivällä salaiset koordinaatit, ja jonka kanssa olin katsonut kisastudiota ja leffaa sekä kitannut koko illan kaljaa. Hurri, joka on poikaystäväni. Päätin lähteä hurrin mukaan jatkoille, mutta kotiin tultua sammumme kumpikin sohvalle. Aamu sarasti darrankatkuisena ja darrapitsalta haisten. Tuumin peittoa halaten, miten onnistunut ensimmäinen vappu lopulta olikaan.

Siksi tänäkin vuonna aion vetää haalarit ylleni, ottaa viinipullon mukaan ja mennä hieromaan valkoisia haalareitani nurmikkoa vasten.