Hirvaskankaan Esso

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Proosa

 

Kuva: Consumerist Dot Com/Flickr

Kuva: Consumerist Dot Com/Flickr

Teksti: Nils Sandman

 

”Laita lihapulla suuhun ja sano: Nam!” Tässä vaiheessa Johanna olisi mykistänyt radion. Aikaa siihen ei ollut montaa sekuntia, mutta hän oli aina ollut nopealiikkeinen tyttö. ”Nalhm” sanoi lapsi radiossa, kuolaisen litisevästi. Kai sillä oikeasti oli nauhoituksessa ollut suu täynnä jotakin.

Mikael sammutti moottorin, avasi oven ja nousi autosta. Sama mainos jatkui ulkona. ”Aina ensin ABC:lle!” Radion ääni kantoi parkkipaikan yli autolle asti Hirvaskankaan Esson etuovilta. Esso oli tietysti nykyisin ABC, olikohan Essoja enää edes olemassa? Mikaelista paikka kuitenkin olisi aina Hirvaskankaan Esso. Esso ei vaan enää ollut siellä.

Hän seisoi hetken auton vierellä ajatellen ajatuksensa loppuun: Jos Johannan koira olisi mukana, se pitäisi nyt käyttää asioillaan ja sille pitäisi tarjota vettä, jota se ei suostuisi juomaan. Sitten auton ikkuna pitäisi jättää auki, jottei se läkähtyisi odottaessaan heitä autossa. Koska Johannan koira ei ollut mukana, ei ollut tarpeen käydä läheisellä nurmikolla, ei improvisoida jostain vesikuppia, eikä jättää ikkunaa auki. Hän vilkaisi puhelintaan, jossa ei ollut mitään nähtävää. Sitten hän käveli asemalle sisään leveistä liukuovista. Radio Nova kuului auton ja parkkipaikan lisäksi myös aseman sisällä.

Hirvaskankaan Esso näytti sisältä ABC:ltä. Huonekalut oli tehty punertavasta puunkaltaisesta asiasta. Kassan yläpuolella oli rivissä neliömetrin kokoisia keltaisella kehystettyjä kuvia huolellisesti lautaselle asetelluista epäterveellisistä ruoka-annoksista. Salin perimmäisessä nurkassa vetelehti paikallisten auto-teinien seurue, muuten paikka oli tyhjä. Mikael otti tarjottimen, työnsi sitä kahdeksan metriä kahvilinjaston pöytää pitkin kassalle ja laski siihen yhden kahvikupin.

Tässä vaiheessa Johanna mutristelisi huuliaan käydessään läpi ABC:n teevalikoiman. Se oli aina sama, mutta silti Johanna oli aina pitänyt tarpeellisena kosketella eri teepusseja pienin nopein liikkein ennen kuin valitsi Liptonin Afrikan roiboksen. Se ei kuitenkaan ollut oikeaa rooibosta, olisi Johanna pöytään saavuttua sanonut. Siihen oli sekoitettu mustaa teetä.

Mikael kaatoi itsellensä kahvia, maksoi ja meni ikkunapöytään istumaan.

Tuijotettuaan hetken kahvikuppiinsa hänen katseensa alkoi vaellella. Lehtipihvistä sai S-etukortilla kahden euron alennuksen. Kassan tytöllä oli sievät kasvot, vartalosta ei osannut sanoa, koska se oli piilossa tiskin takana. Punertavasta puunkaltaisesta asiasta tehty tuoli häntä vastapäätä oli tyhjä. Tuolin takana olevalla seinällä oli kuva Apsi-apinasta. Esson tiikeri olisi syönyt tuon, jos olisi vielä täällä.

Kaivettuaan taskustaan puhelimen ja todettuaan, että siinä ei edelleenkään ollut mitään nähtävää, hän hörppäsi kahvinsa loppuun, nousi ylös ja käveli ulos. Hän ei vienyt tarjotintaan astianpalautukseen. Se oli aina ollut Johannan vastuulla.

Saavuttuaan autolle jonka etupenkkiä koira ei ollut valloittanut Mikael saattoi yksinkertaisesti istua ajajan paikalle ja käynnistää moottorin. Parkkipaikan radio Nova vaihtui auton radio Novaan. Hän ajoi takaisin nelostielle ja jatkoi matkaansa pohjoiseen Hirvaskankaan Essolta, jossa oli Johannan kanssa käynyt.