Haastattelu Espanjassa

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Haastattelut

Kuva: Nick Kenrick/Flickr

Teksti: Riitta Mattila

Halusin kartoittaa Espanjassa asuvalta suomalaiselta Espanjassa asumisen hyvistä ja huonoista puolista verrattuna Suomessa asumiseen.

 

Suomalainen Kirsti Selin on asunut 17 vuotta Espanjassa. Asumme molemmat samassa taloyhtiössä Gran Solilla. Taloyhtiöön kuuluu 120 asuntoa. Yhtiössämme on useita eri kansallisuuksia, espanjalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, englantilaisia, venäläisiä, belgialaisia ja jopa 5 suomalaista perhettä. Terasseiltamme näkyy Välimeri, ja meillä on pihalla sekä aikuisten että lasten uima-allas, tenniskenttä ja sisäpihalla paljon palmuja. Niin kaunista, kuin voi olla.

 

Olemme olleet ystäviä Kirstin ja hänen miehensä Danin kanssa vuodesta 2000, eli siitä asti, kun ostimme asunnon Espanjasta. Nyt on mahtavaa nähdä Kirsti! Viime tapaamisestammehan on kulunut jo neljä ja puoli kuukautta. Istumme terassilla kahvia juomassa kirkkaassa auringonvalossa. Kirsti on juuri päässyt töistä.

 

Riitta:

Kirsti, kerrotko, miten päädyit Espanjaan?

 

Kirsti:

Asuin lapsuuteni 16-vuotiaaksi asti Vaasassa meren rannalla. Minulle meri on aina ollut tärkeä elementti. 16-vuotiaana muutin Ruotsiin, jossa äitini työskenteli, Suomessa en ole koskaan ollut töissä. Avioiduin ja tuli poika ja tytär. Ruotsissa olin erilaisissa töissä, sairaalassa, koulussa ja leipomossa. Tytär asuu vieläkin Tukholmassa ja poika nyttemmin Norjassa. Sukulaisvierailuja tulee tehtyä pojan perheen luo Norjaan ja Ruotsiin tyttären ja sisarusten luokse. Sukulaiset vierailevat vastavuoroisesti Espanjan kodissani ja kesämökilläni Suomessa, Vaasassa, jonne lennän joka kesä, joskus talvemmallakin.

31.12.2000 irtisanouduin koulutöistä Ruotsista ja olin leipomossa töissä. Kun leipomon omistaja muutti Espanjaan, hän halusi, että minäkin muutan. Työskentelin leipomossa 7 vuotta. Sitten iski pölyallergia. En voinut työskennellä leipomon jauhopölyssä. Sen jälkeen olin töissä ravintoloissa ja lastenhoitajana ja henkilökohtaisena avustajana. Olin töissä myös vaatetusliikkeessä ja kenkäkaupassa Torreviejan keskustassa, Skandinaavisessa kauppakeskuksessa. Siellä työskentelen mieheni kanssa nytkin. Tosin nyt muutamme parin kilometrin päähän nykyisestä osoitteestamme. Eikä se ole niin helppoa, nimittäin remonttimiehet ovat myöhässä. Espanjassa työmiehet eivät aina noudata sovittuja päivämääriä niin kuin Suomessa. Se kuuluu maan systeemiin. Espanjalaiset ovat mañana-ihmisiä. Ja onhan nyt pääsiäisviikko.

 

Riitta:

Minä päädyin Espanjaan vuonna 2000. Suomi oli vielä laman kourissa. Insinööritoimisto, jossa mieheni työskenteli, meni konkurssiin, ja niin mieheni oli työtön. Olin erikoistumiskoulutuksessa ja myös jokseenkin työtön. Saimme tarpeeksemme, ja niinpä halusimme ostaa asunnon Espanjasta. Meillä ei tosin ollut penniäkään rahaa, mutta asunto oli halpa. Se oli peseta-aikaa, euroiksi muutettuna asunto maksoi 40 000 euroa. Otimme lainan. Turun asuntomme oli lainamme takuuna.

Se oli elämäni järkevin ostos. Tosin työtoverini miettivät, että onko minuun iskenyt joku mania!

 

Lainan takaisinmaksu ei tuottanut mitään vaikeuksia, olihan summa niin pieni. Yhtiövuokra Espanjassa on aivan olematon, nytkin n. 20 euroa kuukaudessa. Neliöitä on kylläkin vain 50. Aluksi haimme huonekaluja kiinteistönvälittäjän kanssa kadulta, minne ihmiset olivat hylänneet aivan käyttökelpoisia huonekaluja.

Sen jälkeen, sinä Kirsti, olet hankkinut meille kaikki huonekalut. Olemme ostaneet ainoastaan lämpöpumpun ja jääkaappi-pakastimen. Kaiken muun olet tuonut.

 

Kirsti:

Minulla on taloyhtiössä paljon tuttavia ja ystäviä, ja minusta on ihan asiallista kierrättää uudenveroisia huonekaluja, joita ihmiset ovat olleet heittämässä pois. Tänä vuonnakin ruotsalaiset antoivat uudet makuuhuoneen sängyt teille ja viime kesänä kannoimme makuuhuoneen kattoon asti ulottuvan hyllyn naapurista sen vanhan ruman sinisen hyllyn sijaan.

 

Riitta:

Kirsti, olet avustanut meitä kaikella mahdollisella tavalla. Äskenkin toimit tulkkina, kun belgialainen Marie tuli maksamaan meille vuokrarahat elokuun viikosta, jolloin hänen tyttärensä tulee kavereineen meille Belgiasta moottoripyörällä. Ja tulkkasit naapurin ruotsalaisen rouvan terveiset.

Olet hyvin kielitaitoinen. Minä tunnen itseni aivan tolloksi. Ranskan kieleni on häipynyt taivaan tuuliin, vaikka olen lukenut lukion ranskan kielen kurssin ja vielä kertauskurssin myöhemmin. Espanjankielenikin kaipaisi taas kohennusta. Ruotsalaiset naapurit ovat niin mukavia, mutta pelkään puhua heille ruotsia. Nyt olen kyllä päättänyt, että menen Suomessa pikapuoliin ruotsin kielen alkeiskurssille.

Olet hankkinut meille valtavasti vuokralaisia. Oli kiva, kun Danin sisko oli miehineen meillä, kun heillä oli ne 60-vuotispäivät. Ja ensi kuussa tulee Frederico meille asumaan. Mistä kumpuaa tuo pyyteetön auttamisenhalusi? Sinullahan on paljon pikkusisaria, joita olet hoitanut.

 

Kirsti:

Kielitaitoni on hyvä, koska olen niin paljon tekemisissä erikielisten ihmisten kanssa ja olen seurallinen ihminen, mutta en osaa täysin suomen kieltä. Ruotsini on täydellisempi.

Vein kouluaikana Vaasassa pikkusisareni päivähoitoon ja sitten menin jäähalliin uimaan ja sitten vasta kouluun. Olen tottunut pienestä pitäen huolehtimaan muista. Se on niin palkitsevaa.

 

Riitta:

No, meiltä et ole saanut muuta kuin kamalaa valkosipulimakkaraa, jota täältä ei saa. Ja Danille olemme tuoneet joskus Fazerin sinistä. Kertoisitko jotain ilmastosta?

 

Kirsti:

Olen aina rakastanut merta, olenhan lapsenakin asunut meren rannalla. Nyt terassiltamme näkyy Välimeri. Se rauhoittaa. Meri on niin kaunis. Tykkään kuunnella meren ääntä. Espanjassa voi nauttia auringosta enemmän kuin Suomessa. Tosin ilmastonmuutosten myötä Espanjassa on elo-, syys- ja lokakuut ovat liian kuumia. Eikä ole kuin oikeastaan kaksi vuodenaikaa. Suomen neljää vuodenaikaa kyllä kaipaan.

 

Kukkaloisto täällä on mahtava. Puut ja pensaat kukkivat. Palmut ovat kyllä eksoottisia, mutta minä kaipaan suomalaista valkokylkistä koivua. Koivuja täällä ei ole. Suomessa nautin myös siitä, että kesällä voi kävellä ruohikossa paljain jaloin.

 

Suomi-seura järjestää paljon retkiä. Samoilu jylhien vuorten keskellä on rentouttavaa ja terapeuttista. Retket ovat aika edullisia. On kokopäivä- ja samoiluretkiä, retkiä viini- ja juustotiloille, ja jopa Ikea-retkiä Murciaan ja kylpyläretkiä Alteenaan. Isännällä on mahdollisuus liittyä golf-kerhoon ja kalastusryhmiin, ettei aika tule pitkäksi. Suomi-seurassa on infrapunasauna, jos suomalaisten tekee mieli saunoa. Seurassa järjestetään myös espanjankielen opetusta. Ja alakerrassa on nettihuone ja kirjasto. Ilmoitustaululla on iso lista erilaisista opiskelumahdollisuuksista esim. filosofiakerho. Positiivista sekin, että lauhkean ilmaston vuoksi ei tarvitse hankkia talvivaatteita eikä tarvitse ostaa autoon talvirenkaita.”

Mitä teitte eilen? Joko olitte Zenia Bulevardin ostoskeskuksessa?

 

Riitta:

Olimme. Menimme taksilla. Teimme paljon ostoksia mm. merkkivaatemyymälöissä. Mahtavaa olla niin suuressa tavaratalossa, ja siellä kului monta tuntia. Olimme myös syömässä Hollywood-ravintolassa. Täällä on niin hienoa, kun on erilaisia paikkoja, mihin tutustua. Kerroin meidän osaston sairaalapapille, että olen ollut roomalaiskatolisessa kirkossa ehtoollisella. Pappi ihmetteli, että saimme ehtoollisen vaikka olimme ”vääräuskoisia”. Ei kai se päällepäin näy, että ollaan evankelisluterilaisia. Kirkossa oli niin erilainen, lämmin tunnelma. Ihmiset kättelivät meitä ja hymyilivät.

Perjantainahan olimme keskustan markkinoilla. Siinä on aina oma viehätyksensä. Keskiviikkona menemme tapamme mukaan La Matan markkinoille. Aiomme kävellä mennen tullen. Täytyy ostaa Essille nukenhoitotarvikkeita. Menemme varmaan intialaiseen ravintolaan syömään.

 

Kirsti:

Ruuasta puheen ollen, espanjalaiset ovat yhteisöllisiä ja perhekeskeisiä. Aterioinnit perheen kesken ovat tärkeitä tapahtumia. Suomessa ulkona syöminen ja juominen on kohtuuttoman kallista. Me käymme Dannen kanssa usein syömässä eri ravintoloissa tuttavien kanssa. Niin kuin nyt, olimme keskustassa syömässä teidän kanssanne.

Suomalaisethan ovat tunnetusti omissa oloissaan eläviä, arkoja ottamaan kontaktia. Ehkä siksi yksinäiset suomalaiset viettävät liikaakin aikaa Espanjassa ravintoloissa, mikä johtaa liialliseen alkoholinkäyttöön. Espanjalaiset käyttävät alkoholia kohtuullisesti. Espanjalaisten mielestä suomalaiset ovat rehellistä, hiljaista ja sopuisaa kansaa.

Ai, te menitte taksilla Zenia Bulevardille. No olisihan sinne bussillakin päässyt. Matkustaminen on Espanjassa halpaa. Bussimatka maksaa 1,35 euroa ja taksit ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Lentokenttäkuljetus on kahden tunnin välein Torreviejasta Alicanteen, ja maksaa vajaat seitsemän euroa. Matkaa kentälle on n. 40 km.

 

Riitta:

Tästäpä tulikin mieleeni meidän laiskuutemme. Olisimme saaneet 17 vuotta ilmaisen bussikortin, mieheni ja minä, Torreviejan alueella. Laiskuuttamme kuitenkaan emme ole viitsineet noutaa korttia, vaikka sen saisi en la estacion de autobuses, kunhan näyttäisimme, että meillä on omistusasunto Espanjassa. Jos sitten kesäkuussa yritämme saada ilmaiset bussikortit aikaiseksi.

 

Kirsti:

On ihanaa, kun norjalaiset tulevat kesällä. Ja muutkin sukulaiset ja tuttavat. Uima-altaat ovat kovassa käytössä ja niin myös tenniskenttä. Menemme varmaankin Benidormiin eläintarhaan ja tietysti keskustan tivoliin harva se ilta! Lapset haluavat myös aina päästä Jugentlandiaan, suureen ruotsalaislelukauppaan. Se on tärkeä ohjelmanumero. Kun koulut loppuvat, taloyhtiömme piha on täynnä elämää. Mikäs sen mukavampaa!

 

Riitta:

Tiedän. Meidän 6-vuotias Essikin oli nähnyt kaamean painajaisunen. Sellaisen, että lasten ja aikuisten uima-altaat olivat kuivuneet ja merikin oli kuivunut. Se kertoo, kuinka paljon meidänkin lapsenlapset kaipaavat tänne. 9-vuotias Ella on aivan haltioissaan, kun näkee jyväskyläläiset ikäisensä ystävättäret, jotka taas tulevat lomailemaan Torreviejaan, tosin ei tähän samaan pihaan kuin viime vuosina mutta lähelle kuitenkin. Viime vuonna tytöt esittivät meille aikuisille hienon uimanäytöksen ja sen jälkeen tanssiaiset esityslavalla.

 

Kirsti:

Espanjalainen lapsi aloittaa esikoulun 3-vuotiaana. Koulussa ei ole ruokailua. Lapset kuljetetaan kouluun yhdeksäksi ja viedään kello 13 kotiin syömään ja haetaan taas kotoa kello 15 kouluun ja jälleen kotiin kello 17. Isompia lapsia ei kuljeteta kotiin syömään, siksi heillä on koulussa eväät. Nyt kaupunki suunnittelee kouluruokailun järjestämistä. Orijuelan koulussa on myös mahdollisuus kouluvaihtoon suomalaislapsillekin. Lisäksi kaupunki suunnittelee monella alalla siestavapaan poistamista, koska siestan takia työpäivät venyvät usein iltayhdeksään.

Lääkärissäkäynnit, sairaalahoidot ja tutkimukset ovat ilmaisia. Hammaslääkäri on maksullinen. Lääkkeistä joutuu maksamaan korkeintaan 40 %. Eläkeläiset eivät joudu maksamaan lääkkeistä. Minimipalkka Espanjassa on 800 e. Olen tehnyt työtä Ruotsissa ja sen jälkeen minun on täytynyt tehdä töitä Espanjassa 15 vuotta, jotta saan täällä täyden eläkkeen.

Mutta jos tulot Espanjassa ovat alhaisemmat kuin Suomessa, eläminen on kuitenkin paljon halvempaa kuin Suomessa.

Espanjalainen ruoka on mielestäni parempaa ja halvempaa kuin Suomessa. Hedelmät ja vihannekset maistuvat tuoreilta ympäri vuoden, koska satokausia on useampia. Bensa on n.15 – 20 % halvempaa kuin Suomessa. Sähkö on samaa hintaluokkaa. Huoneistojen viilentämiseen menee enemmän sähköä kuin lämmittämiseen. Espanjan asunnoissa on huonot eristeet ja talot ovat kivestä, joten asunnot ovat usein kylmiä. Asuntojen hinnat sekä vuokrat ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin Suomessa.

 

Riitta:

Kerro Kirsti, mitä aiot tehdä tulevaisuudessa.

 

Kirsti:

Pohjoismaat ovat meidän kotimme. Emme ole vielä päättäneet, onko kotimme Suomessa vai Ruotsissa. Mökillä Vaasassa tulemme olemaan paljon. Päätimme tämän asian jo muutama vuosi sitten, joten emme ole hankkineet asuntoa Espanjasta. Aiomme asua ja matkustaa talviaikaan eri paikoissa ja tietenkin käymme täällä Espanjassa tapaamassa ihania ystäviämme, joita olemme saaneet paljon näiden vuosien aikana.

 

Riitta:

Olen rauhaton sielu. En oikein jaksaisi olla samassa maassa pitkää aikaa. Kyllästyn Suomen räntäsateisiin ja jatkuvaan palelemiseen. On aina mahtavaa lähteä lämpimään, mutta aina on kuitenkin kivaa palata taas koti-Suomeen. Jos jään joskus kokonaan eläkkeelle, voisin olla Espanjassa pitempiä aikoja kuin nyt. En kuitenkaan kovin pitkiä aikoja, koska kaikki rakkaani ovat Suomessa. Enhän näkisi lastenlapsianikaan muutoin kuin koulujen loma-aikaan. Minulla on myös Suomessa hyviä harrastuksia.