Grantan ruoka-aiheinen numero vie lukijan maailmalle

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Kritiikit

grantaTeksti: Petteri Sääskilahti

Granta
Kirjallinen aikakausikirja
Otava 2013

Syyskauden kiinnostavimpiin kirjallisiin tutustumiskohteisiin kuuluu ensimmäistä kertaa Suomessa julkaistu Granta. Mikä on Granta? Otavan kustantaman kokoelman päätoimittaja Aleksi Pöyrykuvailee teosta ’’kirjalliseksi aikakausikirjaksi.’’ Se onkin kirjallisuuslehteä osuvampi määrittely, koska kyseessä on kolmesataasivuinen kokoelma pääasiassa novelleja, mutta pitää sisällään myös runoja ja yhden televisiokäsikirjoituksen. Suomen ensimmäisen numeron teemaksi on valittu ruoka. Mikään uusi trendi Granta ei maailmalla ole, vaan sitä on julkaistu Britanniassa vuodesta 1889, josta se on levinnyt muihin maihin.

Maailmanlaajuisuus lisää Suomen Grantan kiinnostavuutta. Vaikka Suomen numeroon on valittu nimekäs joukko suomalaisia kirjailijoita, mukana on myös mausteena jo aikaisemmin ulkomaiden versioissa julkaistuja helmiä. Lukijaa kuljetetaan maailman laidalta toiselle, Torniojokilaaksosta Ranskaan ja peräti kolmesti Afrikkaan. Ulkomaalaiset kirjoittajat takaavat että Granta rikkoo proosan rajoja, esimerkiksi japanilais-brittiläisen Kazuo Ishiguron ’’Herkkusuu’’ ja Roberto Bolañon ’’Everstin poika’’ ovat mielenkiintoisia kauhukertomuksia. Ensimmäinen on kirjoitettu televisiokäsikirjoituksen muodossa ja jälkimmäinen surrealistisena novellina aamuyön pikkutunneilla katsotusta b-luokan zombie-elokuvasta.

Grantan suomalaiset kirjoittajat edustavat hyvää perhe- ja ihmissuhteisiin kiteytyvää melankolista proosaa. Ruoka aiheena herättää kirjoittajissa perhesiteisiin liittyviä aiheita ja ihmissuhteita ruoka-aiheisiin lomittavat muun muassa Rosa Liksom, Riikka Ala-Harja,Leena Parkkinen, Juha Itkonen, Anu Silfverberg ja Miki Liukkonen. Syksyn odotetuimman esikoisromaanin kirjoittaneen Miki Liukkosen novelli, ’’Marokon jälkeen’’, nostaa mediajulkisuuden perusteella odotuksia. Paikoittain jotkin sanavalinnat ja juonen kulku kuitenkin vaikuttavat helpoilta ratkaisuilta. Kokonaisuutena novelli on absurdi ja jättää lukijan pohtimaan oliko teos nerokas sekoitus yksinkertaisuutta ja hulluutta, vai pelkästään helppo.

Numeron yli kahdestakymmenestä kirjoittajasta osa antaa ruoalle tekstissään päärooliin, toisissa taas ruoka lomittuu sivuroolissa tarinankerronnan yhteyteen. Esimerkiksi Rosa Liksomin novellissa, ’’Isän 50–vuotisjuhlat’’, lukija pääsee kurkistamaan 1970 -luvulla muuttaneen sukulaisnaisen värikkääseen, mutta epätasapainoiseen elämään. Liksom kuljettaakin lukijaa kauniisti läpi draaman kaaren. Pääosaan ruoka on päässyt Antti Tuurinaloitusnovellissa, ’’Leipä,’’ jossa hän desilitran tarkkuudella kuvailee leivän valmistusprosessia. Se sopiikin hyvin kokoelman alkuun herättelemään lukijoiden lukuhimoja.

Grantan ’’reseptit’’ jäävät parhaassa tapauksessa kuitenkin lukijan mieleen useiksi päiviksi ja sisältävät pääosin paljon sanottavaa. Lukijalta kuitenkin vaaditaan enemmän kuin heiltä jotka haluavat ahmia romaaninsa kerralla. Silti heidänkin kannattaa tutustua tähän uuteen aikakausikirjaan, koska Grantasta voi vaikka löytää uuden suosikkikirjailijan, jonka teosten parissa viihtyä läpi talven.

Petteri Sääskilahti