Folkloristi pelifirmassa

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Lehtijutut

Lemminkäinen. Tietäjä-äidin hemmottelema nulikka, joka luottaa charmiinsa ja menee sieltä, mistä aita on matalin.

Lemminkäinen. Tietäjä-äidin hemmottelema nulikka, joka luottaa charmiinsa ja menee sieltä, mistä aita on matalin.

Teksti: Maiju Oikarinen

Kuvitus: Salla Huttunen

 

Vuosi sitten tähän aikaan jännitin. Olin ollut keväisen valmistumiseni jälkeen puoli vuotta keikkatöiden ikeessä. Hain samalla Oikeita Töitä lähinnä eri museoista, mutta käsittämättömällä tavalla opiskeluaikaiseen museotyöputkeen vaikutti tulleen seinä vastaan. Nyt olin uskaltautunut hakemaan täysin toisenlaista työtä ja käynyt jo haastattelussakin. Työnäytteenä kirjoitin sekavin kuvin varustellun selostuksen Marjatasta, mehiläisestä ja hunajankeruutehtävästä. Palautteen saamisessa tuntui kestävän ikuisuus – viimein sain puhelun, jossa kerrottiin, että paikka on minun. Naputtelin oitis tohkeisen leuhotusstatuksen Facebookiin: seuraavaksi elämä heitteli tämän heitukan pelikäsikirjoittajan hommiin!

 

Opintojen valjastaminen meriitiksi ja kuinka se tehdään

Seuraa opettavainen tarina piilotyöpaikoista ja tilaisuuteen tarttumisesta. Olen vakaasti sitä mieltä, että koko työelämä on tätä nykyä yhtä sattumaa ja oikkua, epäonnistumisten ja onnistumisten välistä tasapainoilua näistä ensimmäiseen painottuen. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että pääaineeni yliopistolla oli folkloristiikka ja sivuaineiden kirjo kattoi muun muassa museologiaa, liiketoimintaosaamista, naistutkimusta ja kansatiedettä. Luovaan kirjoittamiseenkin hain kerran, mutta feilasin sangen ansaitusti.

Tuona kyseisenä syksynä luin jonkun Facebookiin linkkaamana lehtijutun, jossa mainittiin Fakefish -nimisen pelifirman tekevän seikkailuroolipeliä Kalevala-teemalla. Pelien tekemisestä en tajunnut mitään (nyt tajuan jo pienen hitusen verran), mutta Kalevalasta sentään aika paljonkin. Sisälläni läikähti ajatus siitä, että samassa kaupungissa tehdään Kalevala-peliä. Minun on pakko päästä tästä riemusta jotenkin osalliseksi –  muutenhan on olemassa muun muassa riski siitä, että pelistä tulee surullinen, Kalevalan kliseisimpiä käänteitä pintapuolisesti hyödyntävä fantasiakikkailu.

Gradussani käsittelin kalevalamittaisen runouden maailmaa sen rivoimmilta osin ja opinnoissani kiinnostavinta antia seksihommien lisäksi oli mielestäni kansalliseepokseemme liittyvä nationalistinen projekti ja siihen ladatut, mielettömän monisyiset merkitykset, joita uusinnetaan sokeasti sukupolvesta toiseen. En yllättäen myynyt juuri noilla sanoilla itseäni nuorten insinöörimiesten startup-pelifirmaan, mutta päätin joka tapauksessa laittaa heille sähköpostia. Paras keksimäni myyntilause hakemuksessani kuului näin:

Jokainen uskottava pelifirma tarvitsee oman folkloristin.

Saa kopioida vapaasti. Seison ylpeydellä virkkeeni takana.

 

Väinämöinen on hivenen vanhuudenhöperö tietäjä, joka koettaa sinnitellä nuorempiensa vertaisena luottaen maineeseensa kuuluna loitsumiehenä.

Väinämöinen on hivenen vanhuudenhöperö tietäjä, joka koettaa sinnitellä nuorempiensa vertaisena luottaen maineeseensa kuuluna loitsumiehenä.

Northbound  –  tarinan raamit

Työhaastattelussa minulle kerrottiin tarkemmin tekeillä olevasta Northbound-pelistä ja innostuin lisää – vanhojen point and click -pelien ystävänä tämä todellakin oli kuin minulle räätälöity duuni! Niinpä käytänkin lopputekstin törkeästi mainostamalla, kuinka siististä projektista on kyse. Sanotaan vaikka, että tämä on sitten sitä kuuluisaa startup-pöhinää, bitches.

Kässäriä työstin hitaasti ja hartaudella, koska minulle annettiin melko vapaat kädet. Peli tulisi käsittämään neljä episodia vuodenaikatematiikan mukaan ja tälle kokonaistarinalle oli jo löyhä runko mietittynä. Kantavana ajatuksena on matkanteko ja seikkailu Kalevalasta tutuissa paikoissa. Aloitin oman työni siirtymällä suurista kokonaisuuksista pienempiin – pääsynopsiksesta tehtäväkohtaiseen listaukseen ja lopulta dialogeihin.

Tekemistä oli kosolti, sillä ensimmäiseen episodiin sisältyy jo itsessään kolme tarinaa päähahmojen mukaan. Sankareiksi oli jo valittu Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, mikä on perusteltavissa Kalevalan alkuasetelmalla (toivon, ettei tästä seuraa peliyhteisössä naissankaripolemiikkia – sellainen astuu kyllä remmiin tarinan myöhemmässä vaiheessa). Ajallisesti peli on jossakin rautakauteen vivahtavassa fantasiamaailmassa eli kovin vakavasti ei yksityiskohtiin kannata suhtautua.

 

Lönnrot on jo niin nähty!

Pelissä on suuri liuta sivuhahmoja, joista olen tehnyt mahdollisimman moniulotteisia. Jos asetelmat ovatkin Kalevalasta, on tarina juonenkäänteineen viety uusiin sfääreihin ja viitteitä löytyy myös meidän päiviemme ilmiöihin – en ylipäätään näe mitään syytä toistaa 1800-luvulla eläneen Lönnrotin nationalistista tulkintaa ikivanhoista runoista. Kalevalahan on luotu monta kertaa uudestaan esimerkiksi kuvataiteen puolella, joten josko olisi jo aika päivittää sen tarinoita myös digitaaliseen muotoon. Jotta vitsit tulevat ymmärretyiksi (ja mikäli joku ihana historianörtti haluaa tämän eteen nähdä vaivaa), on pelistä kuitenkin mahdollista löytää myös runolyhennelmiä painetusta Kalevalasta.

Pelissä hyödynnetään folkloreaineistoja myös Kalevalaa laajemmin, mukana on olentoja ja hahmoja eri-ikäisistä uskomustarinoista. Erityisesti odotan itse toisen episodin Pohjola-osiota, jossa on oma saamelaiselle kansanuskolle omistettu kolkka! Pilailukaupan lapinpukujen sijaan esiin marssitetaan alkuperäiskansaamme kunnioittaen ainakin hurja Staalo ja petollisia gufittaria.

Ilmarinen on väkivahva seppä, joka rakastaa yksinkertaista elämää, luontoa ja käsitöitä. Tuntee paljon, puhuu vähän.

Ilmarinen on väkivahva seppä, joka rakastaa yksinkertaista elämää, luontoa ja käsitöitä. Tuntee paljon, puhuu vähän.

Vinkkinä tarinallisten pelien kehittäjille ympäri maailman tulkoon siis sanotuksi, että palkkaamalla humanistin kässäritiimiin peliin saa syvyyttä, riemukkaita yksityiskohtia nörttiyleisölle sekä pedanttiutta – kukaan asialleen omistautunut folkloristi ei antaisi itselleen anteeksi löperöä stereotypioiden toistelua, kun ammennettavissa on laajoja tarina-aineistoja ja oikeasti mielenkiintoisia sisältöjä. Humanisteille tulkoon sanotuksi, että senkus tungette mukaan tekemään niitä juttuja, joita haluatte tehdä. Sen sijaan, että marinoi itseään paremmuuden tunteella humanistipoterossa, kannattaa vaikka aloittaa avarakatseisesti tutustumalla johonkuhun insinööriin tai startup-pöhinöijään. Ei siitä välttämättä mitään kaunista seuraa, mutta tuskin mitään kovin huonoakaan.

 

 

Meistä lisää: http://www.fakefishgames.com

Northbound julkaistaan keväällä 2016.