Eines helppo, parisuhde hankala

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Proosa

Teksti: Laura Millasnoore

 Myrsky nousee istumaan sängyn reunalle. Hän katsoo ympärilleen, haukottelee ja venyttelee. Vieressä, sängyllä, makaa Tuisku. Tuisku tuhisee ja nousee ylös hänkin. Tuisku kietoo kätensä Myrskyn ympäri, painaa päänsä Myrskyn olalle ja suukottaa tämän olkapäätä.

”Mä meen suihkuun”, Tuisku mutisee. Myrsky kääntää päätään suudellakseen Tuiskua. Tuisku nousee ylös ja Myrsky tuijottaa hymyillen Tuiskun pakaroita tämän tallustaessa ulos makuuhuoneesta. 

Myrsky jää hetkeksi sängyn reunalle, pörröttää hiuksiaan ja jää tuijottaman ulos ikkunasta. Hän nousee sängystä ja venyttelee alastomana keskellä makuuhuoneen lattiaa. Vessan suunnalta alkaa kuulua tasaista kohinaa. Myrsky vetää päälleen löysän t-paidan ja bokserit ja lähtee makuuhuoneesta keittiöön.

Myrsky avaa jääkaapin oven. Hän tarttuu tofupakettiin ja ehtii jo vetää kättään takaisin jääkaapista, kun aivot viestittävät ettei tofupaketin päällinen tunnukaan sileältä, ohuelta pahvilta vaan sen päällä on jotain, mikä saa refleksinä käden irrottamaan paketista. Tofupaketti mätkähtää keittiön lattialle. Myrsky kiskaisee jalkansa pois sen alta, ilmaan roikkumaan, ja jää tuijottamaan lattialla lojuvaa pakettia inhoava ilme kasvoillaan, pakettiin tarttunut oikea käsi korkealla päänsä päällä ja paketin alta pelastettu vasen jalka ilmassa.

”Mitä vittua”, Myrsky mutisee hiljaa ääneen. Hän laskee jalkansa ja kätensä ja kumartuu tutkimaan pakettia ja sitä peittävää oranssinharmaata tahmakuorrutetta tarkemmin.

Tuisku havahtuu tuijottamasta vessan seinäkaakeleita kuullessaan vessanoven aukeavan äkillisesti. Suihkuverho repäistään pois peittämästä suihkua ja Tuisku kääntää kasvonsa hämmentyneenä nähdäkseen Myrskyn kasvot vessanoven tienoilla. Myrsky näyttää vihaiselta ja hänellä on kädessään jotain vihreää.

Ennen kuin Tuisku ehtii keksiä mistä on kyse, on Myrsky ehtinyt jo viskaista vihreän laatikkoa muistuttavan esineen kädestään kohti Tuiskua. Rypsiporsaan marinoidut suikaleet valuvat Tuiskun ylävatsalta alaspäin, kohti lattiaa. Vihreä muoviastia makaa nurin Tuiskun jaloissa.

”Miksi vitussa sä olet jättänyt tällasen auki jääkaappiin? Ja niin, että kaikki paskaliemet on levinneet koko jääkaappiin?! Tofupaketti on ton kuvottavan einespaskan peitossa, samoin kaikki vihanneslaatikon hedelmät ja kasvikset! Ja koko jääkaappi – ja kaikki sen sisällä – löyhkää ihan kuolemalta ja teolliselta paskalta, koska sä olet jättäny jonkun leikkelepaketin auki!”

”Mitääh..”

”Eiks ollu tarpeeks paha, että levitit teurastusmarinadisi kaiken mahdollisen päälle, piti vielä pistää koko vitun kaappi lemuamaan sun kuvottavalta elämäntavalta!”

Myrsky sättii ja kiroaa ovensuussa sen aikaa, mikä Tuiskulta menee tilanteen hahmottamisessa.

”Oiskohan joku parempi tapa ottaa esille tällaiset asiat, kuin elintarvikkeilla päin näköä viskominen? Kai sä tajuut, että toi vittu sattu?”, Tuisku ärähtää takaisin, muttei korota ääntään.

”No oiskohan joku parempi tapa kuluttaa tollasia ’elintarvikkeita’, kun jättää ne auki saastuttamaan kaiken muun? Ja saastumaan, mikäli se tollaselle skeidalle on enää edes mahdollista”, Myrsky tokaisee takaisin, mutta hänen äänensä ei enää ole täynnä samanlaista raivoa kuin suikalepakettia heittäessä. Myrsky tuijottaa kiinteästi marinadia ja muutamaa kinkkusuikaletta, jotka ovat ehtineet jo Tuiskun reisiin asti.

”Mä olen pahoillani, joo-o, en tahallani halunnut ’saastuttaa’ meidän yhteistä jääkaappia”, Tuisku sanoo, painottaen kolmea viimeistä sanaa. Puna Myrskyn kasvoilla vaihtaa sävyä ja hänen katseensa kääntyy kohti lattiaa ja omia varpaita. Hetken kumpikin on hiljaa, ainoa ääni tulee suihkusta, jonka vesi valuu edelleen Tuiskun päälle. Myrsky kävelee vessanoviaukosta Tuiskun luokse ja halaa tätä. Tuisku halaa takaisin. Hetken kumpikin seisoo suihkun alla. Marinadi tarttuu Tuiskusta Myrskyn vaatteisiin.

”Mä lupaan siivota mun sotkut jääkaapista ja vaikka pestäkin sen vielä, ettei varmasti löyhkää.”

”Lupaatko lopettaa lihansyönnin?”

”En. Mutta lupaan tehdä sulle aamupalaa, sillä aikaa kun sä siivoot tän vessan.”

”Lupaatko lopettaa lihansyönnin?”

”En. Mutta lupaatko rakastaa mua siitä huolimatta?”

Tulee hiljaista. Kumpikaan ei hellitä otettaan toisesta, eikä käännä katsettaan toisen puoleen.

”Ehkä. Jos sä opettelet sulkemaan paskapakettisi.”

Myrsky kävelee keittiöön suihkussa käytetty possusuikalepaketti kädessään. Tuisku asettaa juuri ruokapöydälle lautasta, jossa on kaksi palaa leipää ja niiden päällä siivutettua tofua, tomaattia ja salaattia. Lautasen vieressä on höyryävä kahvimuki. Myrsky laittaa vihreän paketin tiskipöydän alta löytyvään jäteastiaan ja istuu leipälautasen ja kahvimukin ääreen. Tuisku istuu alas hänkin, Myrskyä vastapäätä. Edessään Tuiskulla on kaksi samanlaista tofuleipää kuin Myrskyllä. Molemmat haukkaavat leipiään. Pureskellessaan Myrsky kohottaa katseensa Tuiskun kasvoihin. Tuisku hymyilee. Myrsky hymyilee takaisin.