Ei välikäsiä: joukkorahoituksesta

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

Kuva: Ada Be/Flickr

Kuva: Ada Be/Flickr

Teksti: Juuso Mäntykivi

Tammikuussa 2016 televisio syttyi tuleen pirkanmaalaisessa omakotitalossa. Liekit levisivät kaikkialle rakennukseen ja savu täytti huoneet. Nelihenkinen perhe pelastui, mutta menetti kaiken omaisuutensa ja rakennus vaurioitui asumiskelvottomaksi. Vakuutusyhtiön selvityksestä tulisi hankala ja aikaa vievä prosessi.

Perheen ystävä perusti heitä auttaakseen keräyksen joukkorahoitussivustolle ja tiedotti tapauksesta sosiaalisessa mediassa.

Ensimmäisen päivän aikana 267 ihmistä lahjoitti perheelle yhteensä lähes 6500 euroa. Kolme viikkoa myöhemmin kokonaissumma lähestyi kymmentätuhatta. Lukuisat perheelle tutut ja tuntemattomat ihmiset osallistuivat hankkeeseen. Näinä aikoina, kun toimintaamme tuntuu turhan usein ohjaavan lähinnä ahdasmielinen itsekkyys, on ilahduttavaa huomata, kuinka voimakkaana auttamisen halu on ilmennyt tämän yksittäisen katastrofin keskellä. On syytä huomioida, että kyseisen perheen jäsenet olivat aktiivisia toimijoita punk-yhteisössä, jonka keskeisiin arvoihin lukeutuvat solidaarisuus ja sosiaalinen yhtenäisyys.

Joukkorahoituksen tehokkuus perustuu yksinkertaiseen ideaan. Yksittäiset, usein pienimuotoiset lahjoitukset kumuloituvat suuremmaksi summaksi ja mahdollistavat tietyn projektin toteuttamisen. Pirkanmaan tapaus on esimerkki niin sanotusta vastikkeettomasta joukkorahoituksesta. Yksittäinen rahoittaja ei saa panokselleen konkreettista vastinetta, vaan hänen motivaattorinaan toimii henkilökohtainen halu auttaa tai olla osallisena hankkeessa. Suomen lain mukaan vastikkeettoman rahoituksen hankkimiseksi on anottava poliisilta erillinen rahankeräyslupa, joka myönnetään vain yleishyödylliseen tarkoitukseen. Lupaa ei siis myönnetä, jos keruu palvelee vain yksityisen kohteen tai rajatun piirin taloudellisia tarkoitusperiä. Varoja voidaan kuitenkin hankkia poikkeustilanteissa, joissa tarkoituksena on auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevaa henkilöä tai perhettä.

Vastikkeeton joukkorahoitus on vain yksi joukkorahoituksen muodoista. Yleisesti tunnetuin muoto tähtää palveluiden tai tuotteiden toteuttamiseen. Toisin kuin usein luullaan, rahankeräyslaki ei estä yhteisöllisen rahoituksen toteuttamista Suomessa. Laillisuuden kannalta olennaista on, että rahoittajille tarjotaan panokselleen vastike eli jokin tuote, palvelu tai etu. Yleensä lahjoitetun summan kasvaessa myös vastikkeen arvo nousee.

Esimerkiksi kirjallisuuden kentällä pienkustantamot voivat rahoittaa uusien julkaisujensa painokulut ennakkomyynnistä saaduilla tuloilla.

Turkulainen Fabriikki Kustannus rahoitti ensimmäisen suomennetun julkaisunsa, Laura Restrepon Intohimon Saari -romaanin, vastikkeellisen joukkorahoituksen avulla. Hanke toteutettiin syksyllä 2015 Mesenaatti.me-alustan välityksellä. Minimitavoite 1700 euroa ylitettiin ja teos saatiin painettua.

Romaanin suomensi kustantaja-kääntäjä Laura Vesanto, joka vastaa myös Fabriikki Kustannuksen toiminnasta. Mesenaatti-kampanja sujui Vesanton mukaan ongelmitta.

– Hanke toteutui kaikin puolin sujuvasti. Toki mainonta ja esilläpito sosiaalisessa mediassa vaativat paljon työtä, mutta mitään käytännön hankaluuksia ei ilmennyt.

Vastikkeina rahoittajille tarjottiin joko Restrepon romaania tai useampia kustantamon tulevista julkaisuista. Kirjamyynnillä kustannettiin teoksen painamisen lisäksi kääntäjän palkkio. Vaikka hanke oli onnistunut, Vesanton mukaan joukkorahoituksesta ei ole muodostumassa Fabriikki Kustannukselle jatkuvaa toimintamallia.

– Etsimme jatkossa jonkin toisenlaisen rahoituksen muodon. Toisaalta joukkorahoitus on tällä hetkellä niin suosittua, että voihan olla että pyörrän vielä puheeni.

Fabriikki Kustannus tulee julkaisemaan vuoden sisällä neljä uutta käännösromaania.

– Huhtikuussa meiltä ilmestyy brittiläisen Deborah Levyn pienoisromaani Uiden kotiin. Myöhemmin tänä vuonna on tulossa myös australialaisen Elizabeth Harrawerin kirjoittama Tietyissä piireissä, Vesanto kertoo.

Neljättä julkaisua ei ole vielä vahvistettu, mutta kyseessä tulee olemaan afrikkalaisen kirjailijan teos.

Fabriikki Kustannuksen tavoitteena on liittää kiitettyjä maailmankirjallisuuden teoksia suomalaisen käännöskirjallisuuden piiriin ja täten sekä rikastuttaa suomen kieltä että avartaa lukijoiden maailmankuvaa. Suomen kielialue on kapea ja moni kaunokirjallinen merkkiteos odottaa yhä kääntämistään.

– Harrawer esimerkiksi oli Australiassa erittäin suosittu kirjailija jo 1960-luvulla, jolloin myös Tietyissä piireissä alun perin kirjoitettiin. Teosta on piiloteltu pitkään ja se julkaistiin viimein vuonna 2014, Vesanto kertoo.

Joukkorahoitus on parhaimmillaan tehokas, riskitön, ja yrittäjyyttä tukeva rahoitusmuoto. Taiteen kulutuksen murros on johtanut siihen, että teosten myynnistä saadut tulot eivät usein enää riitä marginaalissa elävien artistien julkaisujen rahoittamiseen. Joukkorahoituksen yleistymisen ansiosta yksittäisen kuluttajan merkitys korostuu. Oli kyse sitten katastrofiavusta tai kulttuurin tuottamisesta, voimme jatkuvasti voimakkaammin määritellä minkälaisia hankkeita maailmassa toteutetaan.

 

Lähde: Uusi-Kartano, Ellinoora. 2013. Joukkorahoitus luovien projektien mahdollistajana. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/57933/Joukkorahoitus%20luovien%20projektien%20mahdollistajana.pdf?sequence=1