Edith Södergranin runoista välittyy elämännälkä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Blogijutut

951_23_2797_XTeksti: Johanna Ainasoja

Edith Södergran Kultaiset linnut

Kultaiset linnut on Uuno Kailaan suomennoksista koottu kokoelma. Suomenruotsalaisen Södergranin runot kääntyvät Kailaan käsissä kauniisti ja onnistuvat säilyttämään Södergranin omaperäisen lyyrisen äänen.

Runojen hahmot ovat yksinäisiä. Jotkut heistä tuntuvat haurailta kuin lasi. Näissä hahmoissa maailma ikään kuin kuultaa läpi ja sitä tarkastellaan tästä perspektiivistä. Se herättää pohtimaan, kuinka haavoittuvaista elämä on ja kuinka se lasin läpi katseltuna voi olla kovin lähellä, mutta kuitenkin luoksepääsemättömissä. Toisissa hahmoissa alkukantainen elämänvoima puskee kaiken läpi vahvana ja taipumattomana. He tuntuvat kapinoivan ja taistelevan omien oikeuksiensa puolesta. Nämä hahmot eivät suostu nujertumaan sairauden alle tai putoamaan kohtalon heille asettamiin ansoihin.

Runot ovat vaikuttavia ja herättävät tunneryöpyn. Joidenkin kohdalla saa tuntea kepeää iloa ja huolettomuutta. Ne loihtivat silmien eteen sadunomaisen maailman keijuineen, jumalhahmoineen ja eloon heräävällä luonnolla. Tällaisista runoista, kuten esimerkiksiMetsän vaalea tytär, nauttii hymyissä suin. Kokoelmaan sisältyy myös rakkautta ja kaipausta käsitteleviä runoja. Ne ovat herkkiä ja paljastavia. Rakkaus tuodaan esiin sellaisena, kuin se todellisuudessakin on: muotoaan muuttavana, häilyvänä, voimaa antavana ja kaikkien tavoittelemana. Runo Muotokuva on parhaimpia kuvauksia rakkaansa näkemisestä, mitä olen koskaan lukenut. Itseeni kuitenkin vetosi syvimmin runot, joissa elämää ja tunteita käsiteltiin harmaan eri sävyin. Elämä sai minut lähestulkoon pois tolaltani. Löysin runon, jossa oli kerrottu se mitä olen itsekin yrittänyt sanoa, tavalla joka yksinkertaisuudessaan aukaisi aistit ja lennätti nuolen maaliinsa.

Edith Södergranin runot ovat koskettavia kuvauksia runoilijan suhteesta elämään ja sitä nakertavaan sairauteen. Niistä välittyy suuri elämännälkä: tarve kokea, nähdä, tuntea ja tulla ymmärretyksi. Ne näyttävät maailman kaikessa sen kauneudessa ja rujoudessa. Luin kokoelman runoja läpi monta kertaa, sillä joka lukukerralla niistä sai enemmän irti ja ne herättivät uusia ajatuksia ja mielikuvia.