Auskurunoja

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Lyriikka

Osana opiskelujaan äidinkielen ja kirjallisuuden auskultantit kirjoittivat runoja koulukirjoittamisen (opettamisen) vaikeudesta. Aineistona inspiraatiota antamaan käytettiin nimettömäksi jäävien opettajaharjoittelijoiden kokemuksia kirjoittamisesta koulussa.

(toim.: Minerva Piha)

 

Runo: Otto Rantanen

Runo: Otto Rantanen

 

 

Hold your darlings

 

Sinä siinä, kehtaatkin

Mahtailevan suunnattomana leventelet

valkoisia ääriäsi huolettomana venytellen.

Pitäisi valloittaa sinut, kesyttää

upottaa valkoiseen lihaasi mustat polttojäljet

Lennättää ajatus ja mieli ja sana

avaruuksiin, merkityksen uumeniin

 

Onhan tässä

Käsitekartta ja termireservi ja opettajan rukous

Sata sinkoavaa ajatusta vailla suuntaa

Sanojen maailma on mahdollisuuksien maailma

Suunnaton mahdollisuuksien avaruus

tiputtaa sanat väärin, latoa pilkut miten lystää

mielivaltaisesti vaan sidostaa ja siteerata

kun en minä oikein –

 

Sitä vain, että

En minä silti punakynää pelkää.

Tämä kaartuva viiva, aateaihio piirtää

minut maailmaan, oikein tai väärin

rikas ja moniulotteinen SANASANASANA

Hyvät herrat, nyt on niin että

ajattelen, siis kirjoitan.

 

Johanna Joentausta

 

 

 

 

Mustavalkoinen

 

”Sinun ja minun yhteinen taival.”
Minun yksityinen toiminta
ja hankala piinallinen suoritus

Miksikö?

mustavalkoisen todisteen paineet,

luokkatilan huutava hiljaisuus,

kyvyttömyys,

ahdistava tieto säännöistä,

alenevat arvosanat,

pakkoaihe,

pakkomuoto,

pakkomarginaali,

pakkopakkopakkopakkopakko

Kriittisyys ei katoa – se piiloutuu. Taitavasti. Ja iskee paperille lukiten luovuuden.
Ainoa turva mustavalkoisessa: nimettömyys.

 

Viivi Käiväräinen

 

 

 

3 pistettä

Kiireettömyyden tuntu, tekstini etenee

etenee

etenee

etenee

olen rohkea

en pelkää Punakynää

luokkahuoneessa ahdistus ja tuska

tuijotan paperia

itku kurkussa

Teksti kömpelöä ja tökeröä!

Huono essee.

3/30

haluaisin oppia, innostuakin

lasken rimaa, en ole hyvä

tyhjä paperi edessäni, ympärilläni hälinää…

Miten? Miten? MITEN?

Rypistän paperin.

 

Jenny Kuusikorpi

 

 

 

Tuntematon Tekstityyppi

Ne arvioivat minua

Tuijottavat, kiristelevät hampaita

Kielelliset ja tyylilliset seikat

[useinkaan en ole sitä palautetta ymmärtänyt]

Lopulta ei enää minkäänlaista muistikuvaa

Julkisesti ääneen

Omasta tahdosta hyvää mieltä, pakosta vain takkuja

[helpompi muokata tietokoneella]

Pienestä määrästä sanoja, anonymiteetin suojissa

Rustailevat hyvää mieltä

Aiheutan päänvaivaa

Itku kurkussa ne kehittyvät vain harjoittelemalla

Hyvin hankalia toimituksia

[ei mitään kirjoitettavaa eteen annetusta kuvasta]

Jonkinlaista analysointia, tuskaa

Huomasin meneväni lukkoon

Tarvitsen hälinää, hyvin pientä käsialaa, tilaa vieviä kaunokirjaimia, isoja marginaaleja!

Sinetöin mielikuvan itsestäni

[en keksi sanottavaa]

Rajattu aihe, punakynä ei auta

[vihasin]

Olen rohkea!

[vähän kierouttakin]

Osaan kaunistella!

[poksautan tyhjän paperin]

 

Sini Larjama