Askelia

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Kritiikit

kuva askelia vainonen

Teksti: Aleksi Kauppinen, Olli Lönnberg

Jyrki Vainonen, Askelia – kirjoituksia kävelemisestä (Basam Books 2014)

 

Käveleminen on liikettä, joka pysäyttää

Kuvittele katsovasi ihmistä näyteikkunan takana. Suuresti elehtien hän yrittää huutaa sinulle, mutta ääni ei kanna paksun näyteikkunan läpi. Jatkat matkaasi ja huomaat saman toistuvan kadun jokaisessa näyteikkunassa. He ovat kirjailijoita.

Sitten näet Jyrki Vainosen. Hän ei heilu eikä huido. Rikkomatta lasia hän astuu näyteikkunan läpi, tulee viereesi ja sanoo: ”Lähdetäänkö kävelylle?”

Vasta 26-vuotiaana kirjallisuusopintonsa aloittanut Vainonen on kirjailijana kypsynyt hitaasti. Vauhti on ollut verkkaista, kuin hitaasti etenevää kävelyä. Askelia – kirjoituksia kävelemisestä (2014) onkin mielenkiintoinen teos. Se koostuu kymmenestä lyhyestä esseestä, joissa kävellään ja pohditaan kävelemisen merkitystä – niin Vainoselle itselleen kuin kaikille kiireiseen ja aikaa alati mittavaan maailmaan syntyneille.

Vainonen vie lukijansa Robinson Crusoen saarelle katsomaan jalanjälkeä hiekassa. Matka taittuu Afrikasta Irlantiin, lapsuuden maisemista Pyynikin harjuille, puutarhaan, hautausmaalle ja Vainosen kesämökille. Vainonen ottaa matkaseuraksi ruotsalaiset kulkurit, Danten oppaan Vergiliuksen sekä Elias Lönnrotin. Saharan hiekoittamat kävelyväylät vaihtuvat kansallismaisemien sorateiksi ja puutarhojen kautta saavutaan kalmistojen hiljaisuuteen. Välissä Vainonen luo kävelystä vertauskuvia, joiden avulla hän pohtii kirjoittajan ja lukijan välistä suhdetta.

Vainonen kävelyttää lukijaa sellaisissa paikoissa, joissa on aikaa ja tilaa kävellä. Nopeita askelia väentungoksessa ei Vainosen esseissä oteta. Vaikka lukija nauttisikin kaupungin sykkeessä, Vainosen valinnat eivät haittaa lukukokemusta. Vainonen on nimittäin mitä mainiointa matkaseuraa.

Vainonen on mainiota matkaseuraa useasta syystä. Hän vie lukijan mielenkiintoisiin paikkoihin, niin tuttuihin kuin tuntemattomiin, todellisiin ja kuvitteellisin, ja tarjoaa valtavan määrän tietoa esittelemistään maailmoista ja niiden historiasta. Matka taittuu kuunnellessa Afrikkaa orjuuttaneiden imperialistien ajatusmaailmasta, Irlannin katolisen yläluokan elämästä, suomalaisen kansanperinteen keruureissuista sekä punaisten joukkohaudoista Termopyleen aukiolla. Silti Vainosella on aikaa kertoa myös linnuista – ja niiden bongaamisesta.

Kävelemisessä on Vainoselle jotain hyvin luonnollista. Käveleminen saa Vainosen pohtimaan historian ohella luontoa ja luonnon kiertokulkua, sen sopivan hidasta ja verkkaista tahtia. Käveleminen pitää ihmisen luonnon rytmissä, hitaassa mutta jatkuvassa liikkeessä – toisin kuin autot ja muut Vainoselle epäluonnolliset kulkuvälineet. Kun jalat alkavat tekemään sitä, mitä parhaiten osaavat, mieli voi keskittyä muuhun. Nykyäänhän neuvotaan saapumaan työpaikkahaastatteluihin kävellen: ehtii keskittyä siihen mitä aikoo sanoa.

Vainosen teksti on soljuvaa eikä sen lukeminen vaadi samanlaista syvällistä historian tuntemusta kuin mitä Vainonen tarjoaa. Kuin kauniisti kirjoitetut haikut Askelia saa lukijan kuulemaan soran rahinan kenkien pohjissa ja elämään kirjoittajan kokemat maailmat. Kieli on pääasiallisesti minämuotoista kerrontaa, ja kertojan ja lukijan välinen suhde tulee hyvin läheiseksi. Vainonen kävelee lukijan vierellä, eikä etäännytä itseään käyttämällään kielellä. Teksti on henkilökohtaista ja se toimii. Kaksistaan käveleminen on intiimi tapahtuma. Ei sellaista halua jakaa henkilön kanssa, jota ei tunne.

Antoisa matka päättyy yhtä vaivattomasti kuin se alkoikin. Muutaman tunnin kävelymatkan jälkeen näyteikkunat näkyvät jälleen. Vainonen jää omansa kohdalla ja lukija saa jatkaa matkaansa tyytyväisenä, kiireettömänä, eikä kelloon katsominen käy mielessäkään.

Aleksi Kauppinen

 

Mietteitä päiväkävelyltä

Jyrki Vainonen tunnetaan parhaiten surrealistista, maagista realismia tihkuvista novelleistaan ja romaaneistaan. Esseistiikka tuntuu sen jälkeen ensisilmäyksellä kummalta aluevaltaukselta. Askelia: Kirjoituksia kävelemisestä on kuitenkin jo Vainosen toinen esseekokoelma.

Ensimmäinen, vuonna 2013 ilmestynyt Linnunpöntönrakentaja, rakentuu Vainosen lintuharrastuksen ympärille. Askelia jatkaa samoilla linjoilla, mutta tällä kertaa keskiössä on Vainosen toinen harrastus – tai kenties elämäntapa – käveleminen.

Kuten Linnunpöntönrakentaja, Askelia on omaelämäkerrallinen teos. Kymmenessä esseessään se etenee kronologisesti lapsuuden metsistä eri elämänvaiheiden läpi keski-ikäisen Vainosen kesämökille ja sieltä hautuumaalle. Vainonen ei epäröi laittaa itseään peliin teksteissään.

Tältä osin teos muistuttaa toisen maagisen realistin, nimittäin Haruki Murakamin teosta Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, jossa Murakami käy läpi elämäänsä ja kirjoittamistaan oman harrastuksensa, juoksemisen, kautta.

Vainosen tekstissä maistuu helppous. Se ei saa lukijaa haukkomaan henkeään tai aivoja väsymään. Askelia on kevyt päiväkävely, jonka varrella voi rauhassa pysähdellä nauttimaan maisemista.

Vaikka tekstilaji on essee, kyseessä on selvästi kaunokirjallinen teos: Vainosen kieli on hyvin kaunista. Hänen taustansa runouden kääntäjänä ja luovan kirjoittamisen opettajana näkyy. Teksti on hiottua ja soljuvaa.

Ajattelu teoksessa on niin ikään helppoa ja raikasta, mietiskelyä kävelyn keskellä. Vainonen ei arkaile tuoda esiin lukeneisuuttaan ja kirjallista sivistystään, mutta lukijaltaan hän ei vaadi samaa.

Teos on filosofinen, mutta filosofinen samanlaisella kansanomaisella tavalla kuin Vainosen mainitsema kulkuri Bolle, yksi hänen varhaisista innoittajistaan.

Askelia on päiväkävelyn kaltainen myös kokonaisuutena: Se on kevyt ja aurinkoinen. Se on myös ohi ennen kuin se käy raskaaksi. 138-sivuisen teoksen voi venyttää kesäisen kuukauden riippumattolukemistoksi, mutta halutessaan sen lukaisee myös  iltapäivässä.

Askelia tuskin mullistaa kenenkään maailmaa, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Askelia on rakkauslaulu kävelemiselle, ja lukemisen jälkeen saattaakin olla odotettavissa halua lähteä kävelylle – lyhyelle tai hieman pidemmällekin.

 Olli Lönnberg