Arjen valmentaja

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Haastattelut, Yleinen

Kuva: Phil Parker/Flickr

Teksti: Nora Sirkelä

 

Salon puutyöpajan työvalmentaja Joona Riikonen istuu kopissaan ja katsoo joukkoa nuoria harjoittelemassa liitosten tekemistä.

”Älä saatana sillä”, hän huutaa äkkiä yhdelle pojista. Selviää, että sirkkelissä on väärää vaste.

”Nämä pojat ovat ensimmäistä kertaa puuhommissa, monet myös saavat ensimmäistä kertaa aikuiselta tasavertaista, reilua yhteistyötä.”

Tunnelma puupajalla vaikuttaakin lämpimältä. Työt etenevät ja nuoret ja Riikonen jutustelevat töiden lomassa lepposasti.

Riikonen, 33, itse näyttää enemmän punk-bändin roudarilta kuin virassa olevalta työvalmentajalta. Venytyskorut korvissaan ja hihatatuoinnit paidan alta vilkkuen voi hyvin kuvitella nuorten, useimmiten kovia kokeneiden nuorten suhtautuvan Riikoseen lähes kuin vertaiseensa.

”Meidän nuorten tausta on kirjava, usein moniongelmainen”, puusepän koulutuksen saanut Riikonen kertoo.

Syrjäytyminen ja kasautuva huono-osaisuus näkyvät salolaisnuorten elämäntarinoissa selvästi. Useimmilla pajan nuorista on laitostaustaa, monilla mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä isoja velkoja ja maksuhäiriömerkintöjä.

 

Hyvällä vai pahalla pajalle

Usein nuoren tie pajatoimintaan käy sosiaalitoimen ukaasin kautta.

”Kun fattassa uhataan muuten pienentää toimeentulotukea, nuori ohjataan tänne meille.”

Riikonen puistelee päätään. Hän ei näe rankaisua hyvänä tapana saada syrjäytyneitä nuoria hakeutumaan töihin tai koulutukseen. Ei, vaan kaikesta aktivoitumisesta pitäisi tehdä palkitsevampaa.

Parikymppinen, rastapäinen poika tulee kysymään Riikoselta neuvoa liimalevyn työstämiseen. Nuoren miehen olemuksesta näkyy jo kova elämä.

”Usein pojilla on aluksi pientä uhoa, kun he tulevat tänne. Sellaista näyttämisenhalua, kukkoilua.”

Tämä ei ole ihme; suurimmalla osalla pajan nuorista ei ole hyviä kokemuksia ammattilaisista. Sosiaalityöntekijät, poliisit ja katkon hoitajat tietävät vain ongelmia. Pajalla harjoitellaankin puutöiden lisäksi myös muiden kanssa toimeen tulemista ja yhteistyötä.

 

Toivo paremmasta

Salo on Suomen suurimpia rakennemuutospaikkakuntia. Matkapuhelinjätti Nokian lähtö vuonna 2011 aiheutti pikkukaupunkiin suurtyöttömyyden yhdessä yössä. Tämän jäljet näkyvät jo nuorissa. Riikonen kertaa muutosta parin vuoden sisällä:

”Nuoret ovat kaiken kaikkiaan huonompikuntoisia, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ongelmat ovat myös syvempiä aina vain nuoremmilla”

Kolmelta iltapäivällä nuorten työpäivä päättyy. Joona Riikonen heittää nikotiinipurkan suuhunsa ja miettii työnsä tärkeyttä.

”Kyllä tämä on merkittävää hommaa. Vaikka harvasta tuleekaan puuseppää, suhtaudutaan pajatyöhön innolla. Se auttaa jaksamaan tätä duunia.”

Hetken pohdittuaan Riikonen muistaa tapauksen viime keväältä. Korvaushoidossa oleva nuori, joka halusi muuttaa elämänsä suunnan. Ei enää huumeita tai rikollisuutta, ei ajelehtimista. Vain sitä elämää, mikä on useimmille meistä normaalia arkea.

”Tuon pojan kuulumiset olisi mukava tietää. Että onnistuiko se ihan tavallinen elämä.”

 

***

 

Lähteet

Ilta-sanomat 14.6. 2012. Nokian Salon tehtaan tuotanto lopetetaan kokonaan.

Näin rakennemuutos koettelee Saloa (2015) Sosiaalivakuutus