Antakaa minun olla hämyinen huone

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lyriikka

Kuva: Rita Willaert/Flickr

Kuva: Rita Willaert/Flickr

 

meri seisoo välissämme

seisot rannalla

olen vaarassa hukkua

 

huudat, en vastaa

tuuli kadottaa ääneni

 

uin vastavirtaan

käännyt, et halua nähdä kuinka vajoan pohjaan

 

ennen kuin aurinko on laskenut

lasken käden olallesi

 

 

 

 

vasta nyt, piti jo vuosia sitten

mutta aina pyysit uudestaan

 

suljit syliisi kuin ilta auringon

piirsit horisontin

näytit mikä kaikki meidän on

 

sanoit,

jäiden alla vesi virtaa vaikka se näyttää jäätyneen

toistin sitä hiljaa

vaikka jo tunsin jotain kadonneen

 

vuosien päästä vihdoin revittiin kipu

niin kuin se halkaisi sydämet

 

 

 

 

 

pyysin, antakaa minun olla hämyinen huone

itsekseen sammuva nuotio

olen valveilla

kun vettä alkaa sataa

 

iho ehtii tottumaan

etteivät sormet ulotu koskettamaan

rakkaudelta pitkään piilossa ollutta pintaa

 

taas rytmihäiriöt toistuvat hiljaa

eri järjestyksessä

samat virheet aina uudestaan

 

ja silti haluan nähdä

auringon nousevan aina vielä kerran

 

 

Nora Palonen