Anne-Maija Aalto kirjoitti lohtua tuovan romaanin teini-ikäiselle itselleen

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Haastattelut

anne-maija_foto

Teksti ja kuva: Otto Rantanen

Tuleva esikoiskirjailija ja luovan kirjoittamisen opiskelija Anne-Maija Aalto osallistui Otavan viime kesänä järjestämään nuortenromaanin kirjoituskilpailuun. Osallistuminen poiki lopulta paitsi kunniamaininnan myös kustannussopimuksen. Aallon esikoisromaani Syvään veteen ilmestyy keväällä 2016.

Mikä sai hänet tarttumaan nuortenromaanin kirjoittamiseen? Aallon mukaan kyse on pitkälti sattumasta. ”Satuin näkemään Otavan kilpailukutsun Teonsanan-nettisivuilla. Olin tullut heinäkuun puolivälissä takaisin häämatkalta, ja oli hyvät fiilikset lähteä kirjoittamaan”, Aalto kertoo. Kilpailuohjeet ja deadline asettivat kirjoitamiselle puitteet ja rajat sekä toimivat osin myös inspiraationa – ikään kuin pakkona kirjoittaa. Kesäinen kirjoitusrupeama lähtikin kulkemaan ihaltavan ripeää tahtia. ”Elin intensiivisesti sen ajan tekstin maailman kanssa”, Aalto kuvailee prosessia. ”Olin aluksi mökillä ilman sähköä. Kirjoitin puolet käsikirjoituksesta lyijykynällä vihkoon, ja siirsin myöhemmin koneelle muokattavaksi.” Romaanikäsikirjoitus valmistui lopulta kahdessa kuukaudessa.

Kunniamaininnassaan Otavan raati kehuu Syvään veteen -käsikirjoitusta ”tärkeäksi” ja ”lohtua tuovaksi”. Tarinan päähenkilö on nuori Taika, joka menettää äitinsä auto-onnettomuudessa. Taikan hukassa oleva isä puolestaan sysää tyttärensä tämän tädin hoidettavaksi Turkuun. Isä itse livistää Balille. Romaani seuraa vieraaseen kaupunkiin joutunutta Taikaa, joka kovettaa itsensä suruaan vastaan. Samalla hän kuitenkin kamppailee myös tyypillisten teiniongelmien parissa ja ajautuu niin sanotusti huonoon seuraan. ”Ne ihmiset, joita teininä ihailee eivät välttämättä enää aikuisena näytä kauhean ihailtavilta”,  Aalto kuvailee Taikan ja muiden teini-ikäisten kokemaa maailmaa.

Aihe romaaniin tuli hänen mukaansa jostain alitajunnan sopukoista. Aalto muistelee, että jo ilmoittaessaan 6–vuotiaana äidilleen ryhtyvänsä kirjailijaksi, hän on pohtinut samankaltaisia orpouteen ja selviämiseen liittyviä teemoja kuin käsikirjoituksessaankin. Syvään veteen pyrkii sanomaan nuorille lukijoille, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. ”Tahdoin kirjoittaa jotain sellaista, jota olisin itse teininä halunnut lukea”, hän kiteyttää.

Millainen vuosi kirjoittajalla on nyt edessä? ”Kaikki on jännää ja uutta. Romaani palaa takaisin kustannustoimittajalta kesäksi työstettäväksi. Myös kansitaiteilija lähettää ehdotelmansa kirjan luettuaan”, kertoo Aalto tulevasta kesästään. ”Kevään aikana teen muuta kirjoittamista. Minulla on yksi runokokoelma, joka on melkein valmis.” Muuten Aalto tahtoo keskittyä kirjoittamaan nimenomaan romaaneja. ”Ensimmäisestä käsikirjoituksesta saatujen kehujen jälkeen on kyllä paineita siitä, että toisen pitäisi olla tosi hyvä.” Erityisesti vuosisadan vaihteen Manner-Eurooppaan sijoittuvan historiallisen romaanin luominen olisi Aallolle mieleen. Silloin edessä on kuulemma myös paljon taustatyön tekemistä. Aalto ei tahdo olla epämääräinen paikkojen kuvauksessaan: ”Sijoittamattomuus on laiskan ratkaisu.”

Luovasta kirjoittamisesta perusopinnot edellisenä lukuvuonna suorittanut Aalto on myös pohtinut jatkavansa luovan aineopintoihin. Perusopintojen tarjoaman kirjoittamispakon ja ryhmän antaman vertaistuen ja palautteen Aalto koki erittäin hyödylliseksi. ”Edellisvuosi oli tosi iso juttu. En olisi muuten välttämättä osallistunut kilpailuun”, tuleva esikoiskirjailija arvelee.