Maistiaisia

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Proosa

Kuva: Cofano

Kuva: Cofano

Teksti: Eveliina Lempiäinen

Sosiaalityöntekijä Terhi Nojonen vierailee Kuusnokan vankeinhoitolaitoksessa joka toinen torstai vähän lounaan jälkeen. Hänen vetämässään ryhmässä on vaihdellen seitsemisen henkeä, mutta ydinryhmään kuuluu neljä äijää – Joose, Leiska, Jallu ja Sipsi.

Joose ja Leiska ovat konkareita, kaksi elinkautisen kakun harrasta lapioijaa. Molemmat ovat välillä päässeet kokeilemaan vapaan miehen elämää, mutta palanneet taas Kuusnokan huoneisiinsa ruotsalaisten ikkunaverhojen suojaan. Useimmiten he ovat hyväntuulisia ja heittävät kilvan huulta, mutta brutaalin boseläpän alla on apeaa turtumusta. Se pilkahtelee esiin ohikiitävinä hetkinä, jolloin miehet ovat omissa aatoksissaan. Se näkyy otsan uurteissa ja kulmakarvojen asennossa.

Joose ja Leiska ovat ottaneet Terhin lähes veljellisen lämpimästi vastaan, ja Terhi on nopeasti oppinut ymmärtämään heidän huumoriaan. Valtion hotellissa pienikin poikkeama normaaliin päivärutiiniin tuntuu kai sirkusesitykseltä.

Jallu eli Tarmo Jalovaara on ryhmäläisistä ”kunnollisin”, valkokaulusrikollinen. Hän omisti edellisessä elämässään betonivalimon, ja oli eräänlainen kaupungin kuuluisuus. Nyt Jallu istuu lyhyttä tuomiota kavallettuaan törkeästi yhtiönsä rahoja.

Joukon kuopus Sipsi liittyi AA-porukkaan vasta talvella. Huumeisiin sotkeutunut kundi on arka, mutta räjähdysherkkä pieni hermokimppu.

Terhi tuntee lapsenomaisen jännityksen koppaavan vatsalaukun hetkeksi puristukseensa. Tänään kokoontumisessa tehdään jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Hän ei uskalla päästää kuvitelmiaan juoksemaan vielä liian pitkälle.

”No Leiska, millasenas tää Cabernet sulle esittäytyy?” Terhi kysyy, kun ensimmäiset lasilliset on nautittu nopeassa tahdissa.

”No tota noin, aika tällanen rapee saippuan makuhan tässä on. Johtuu varmaan puuttuvista volteista,” Leiska lohkaisee ja röhöttää tupakkanaurua päälle. Leiskan pää on marjaämpärin kokoinen. Ihon väri muistuttaa raakaa lihaa, ja leukaa peittävä valkoinen parta saa hänet näyttämään vähän joulupukilta. Pahalta pukilta, Terhi ajattelee. Pottunenää koristaa katkeilleiden verisuonten pitsi.

”Kuulkaas äijät. Viime kerralla puhuttiin teidän alkoholimenneisyydestä ja muistoista, joihin liittyy viina,” Terhi aloittaa.

”Ja niitähän on paljon!” Joose huikkaa väliin.

”Niin tuntui olevan joo, ja melkein kaikkiin liittyi negatiivisia tunteita. Silloinkin kun teillä oli viinan kanssa läträtessä ollut hauskaa, oli ensin ollut tosi kurjaa. Kovinkaan moni ei ollut nauttinut alkoholia esimerkiksi maun vuoksi.” Tässä Terhi luo katseensa Jalluun, joka hymyilee tietäväisenä. Osasyynä miehen valtavan pinkeän vatsakummun syntyyn ovat olleet lukuisat firman illalliset ja ”virkistysviikonloput”, joissa ei varsinaisesti olla melottu kajakeilla, sauvakävelty tai pelattu golfia, vaan lähinnä ryypätty aamusta iltaan.

”Siksipä tänään”, Terhi pitää pienen taidepaussin. ”On tarkoitus nimenomaan maistella viinejä. Ehkä jopa oppia tunnistamaan niitä. Ei pelkästään kaadeta napanderia kurkusta alas, jotta voitaisiin unohtaa tai jotta tuntuisi paremmalta.”

”Missäs on juustot?” Jallu kysyy.

”Mä tiedän missä sulla on juustot!” Leiska hirnahtaa.

”No, ei tässä nyt varmaan ratkihauskaa pääse olemaan, kun viinit on kerta holittomia,” Joose tokaisee. ”Mutta kai tää diskon voittaa.” Terhi tietää Joosen tarkoittavan diskolla vapaa-ajan huonetta, jossa vangeilla on mahdollisuus katsella televisiota ja pelata videopelejä.

”Tietyistä syistä nyt on näin,” hän vastaa hymyillen. ”Mutta yritetään silti nauttia. Eikä tän tarvii olla niin vakavaa.”

”Okei, okei,” Leiska sanoo ja rykäisee. Hän ottaa reilun kulauksen ja nielaisee kuuluvasti. ”Tää maistuu hiukan… äidinmaidolta.”

Jallu räjähtää ulvovaan naurunpuuskaan ja läimäyttää Leiskaa selkään. Leiska puolestaan katsoo tarkasti Joosea, joka tuijottaa synkkänä muovimukiaan. Jallun reaktio on Terhistä omituinen, tavallisesti mies esiintyy järkevänä ja rauhallisena.

Jallu on tosiaan iloinen, mutta vain siksi että on hetkeä aiemmin saanut tietää pääsevänsä puolentoista kuukauden kuluttua ehdonalaiseen. Hän ei todellakaan koe kuuluvansa näiden häkkieläinten joukkoon, vaikka porukkaan mahtuu pari ihan hauskaakin sälliä.

Jallu toivoo että Marjo suostuisi vielä harkitsemaan eropäätöstään. Vaimo on sentään käynyt häntä katsomassa säälipiirissä, niin kuin pojat vankilavierailijoita nimittävät. Aikamoista säälittelyä ja halveksuntaa Jallu onkin saanut niskoilleen. Marjon kosteat ruskeat silmät ovat olleet tulvillaan myrkyllistä katkeruutta, kun hän on sähissyt solvauksia miehelleen.

Jallu uskoo kuitenkin voivansa vakuuttaa Marjon sitten kun pääsee ulos. Siinä tulee olemaan työnsarkaa, kun taskusta ei enää löydy yhtiön likaisia rahoja, joilla ostella vaimolle kultaketjuja hyvitykseksi pienestä linnareissusta.

Terhi kurottautuu taputtamaan murjottavaa Joosea käsivarrelle, joka on sinisen kirjava tatuoinneista, mutta Joose kiskaisee käden pois. Hän istuu tuomiota äitinsä murhasta 90-luvulla ja Leiskan heitto oli selvästi tarkoitettu hänelle. Veriteko ei ollut kovin raaka, mutta suunniteltu se oli, sillä Joose oli niihin aikoihin kova totoamaan. Hän löi vetoja sinne tänne ja pelasi yöt uhkapelejä kaupungin ainoalla rupuisella kasinolla. Lopulta hän velkaantui pahan kerran hämärämmissä uhkapeliringeissä, ja koska äitimuori ei suostunut tulemaan hätiin, Joose päätti ansaitsevansa ennakkoperinnön.

”Sori Joose,” Leiska sanoo, mutta päästää vahingossa vielä nenästään turahtavan naurun.

”Tämä toinen on viini nimeltään Pierre le Couturier. Kuinkas Joose, miltä maistaa?” Terhi yrittää saada vedettyä miehen takaisin keskusteluun. Joose kumoaa viinin kerralla alas kurkustaan. Aataminomena pompahtaa joka nielaisulla ja saa Joosen kaulaheltat hytkymään.

”Shatööbriaand ja sö ne sepa. Vule vuu kusee avek mua. Höttöntötöön.”

Terhi yskäisee. ”Jaahas, siinä saimme pienen kielikylvynkin samalla.”

”Tää viini maistuu kuppaselle kuselle ja huoran verelle,” Joose töksäyttää.

”Noh, mikäs teitä kahta tänään oikein vaivaa? Ryppyjä rakkaudessa?” Terhi yrittää tavoittaa Leiskan katsetta, joka on vuorostaan painunut pöytään. Leiska on entinen kansallissosialisti, ja tämä on hänen toinen lomansa kiven sisällä. Kasarilla hän harrasti miedompia rötöksiä – myymälävarkauksia, tuhopolttoja, lieviä huumausainerikoksia ja pahoinpitelyjä. 90-luvulla Suomeen ilmestyivät ensimmäiset thai-hierontapaikat, ja uusnatsismi oli kovaa huutoa niissä piireissä, joissa Leiska pyöri. Leiska ja skinhead-kaverit olivat alusta asti sitä mieltä, että kapisia thaikkuhuoria ei maahan kaivattu. Pari heistä päätti antaa Hua Hin Exotic Massage Parlourin vinosilmille opetuksen. Leiska oli ainut joka saatiin kiinni.

”Leiskalla on menkat,” Joose sanoo, mutta kukaan ei naura. Terhi kiertää auki kolmannen pullon korkin.

”Seuraavana vuorossa saksalainen Blue Nun, eli sininen nunna” hän sanoo ja kaataa vaihteeksi valkoviiniä laseihin. ”Olisko Sipsillä sanottavaa tähän? Sä olet ollut kovin hiljainen tänään.” Sipsi ei ole myöskään tyhjentänyt yhtään kokonaista mukia. Terhi on saanut kaataa hänelle aina uuden muovipikarillisen.

”Sillä on varmaan vaan niin kova ikävä lassea, ettei keksi mitään sanottavaa viineistä” Leiska möläyttää. Terhi on helpottunut kuullessaan taas Leiskan äänen, mutta panee merkille, että mies on tapaamisen aikana päästellyt suustaan oudon paljon loukkauksia, melko lieviä, mutta loukkauksia yhtä kaikki. Kaipa se on vankilassa arkipäivää, Terhi miettii.

Lasse tarkoittaa vankien kielellä amfetamiinia, koska sitä nautittuaan muuttuu kuulemma yhtä nopeaksi kuin Lasse Virén. Sipsi jäi edellisenä syksynä kiinni juuri amfetamiinin ja metadonijohdannaisten hallussapidosta ja välittämisestä. Poika on vasta parinkymmenen.

Terhi ottaa tuiman ilmeen. ”No Leiska, sulla on varmaan sanasi sanottavana tästäkin? Korjaa jos olen väärässä.”

”Elikkäs siis, tää maistuu tismalleen siltä, mitä nimi antaa ymmärtää. Nunnan toosalta. Rutikuivalta ja metalliselta.”

Jallu puuttuu puheeseen: ”Ai miks metalliselta? Raudaltako? Onko nunnallakin Japanin liputuspäivät niin kun sulla?” Hän hörähtää sutkaukselleen ja vilkaisee nopeasti Terhiä. Terhi on kokoajan vakuuttuneempi siitä, että Jallu ei ole ihan tolallaan. Liikemiesmäinen jäykkyys on poissa ja tilalla on typerä, mutta toisaalta hellyttävä poikamainen riehakkuus.

”Ei kun siks kato kun niillä on sellaset metalliset häkkyrät haaroissaan,” Leiska selittää ja huitoo käsiään hahmotellen häkkyrää ilmaan. ”Sellaset esteet, ettei vahingossakaan pääsis panemaan. Sellaset… sivistysvyöt! Eikun vittu siveysvyöt!”

”Sä tarttisit poika vähän sivistysvyötä ton vararenkaas ympärille,” Joose murjaisee. Hän nojaa leukaansa kämmeneen ja myhäilee nyt huomaamattomasti kätensä suojissa. Terhi huomaa piilotetun hymyn ja hänen hartiansa rentoutuvat.

”Tepa kuule, voisitsä mitenkään hommata meille vaikka jekkusnapseja tähän väliin tai jotain?” Jallu tiedustelee äkkiä ilkikurisella äänellä. Hän ei voi enää pidätellä uutista sisällään: ”Kundit, mä pääsen heinäkuussa ehdonalaseen!”

Leiska ja Joose taputtavat ja hurraavat kovaan ääneen, Sipsi päästää pitkän vihellyksen.

”Sehän on hienoa, Jallu! Mutta nyt olisi vuorossa päivän viimeinen maistiainen. Katotaan niitä snapseja vaikka sitten joskus, kun olet oikeasti ulkona täältä, ” Terhi sanoo ja hymyilee Jallulle lämpimästi.

”Niin siis, alkoholihan ei ole ikinä ollut mulle mikään ongelma,” Jallu aloittaa. ”Tiedän itse asiassa aika paljon viineistä. Me vaimon kanssa kerran Piemontessa käytiin sellanen kurssi.”
Sipsi hörähtää vaimeasti. Hän on aina asti seurannut juorulehtiä orjallisesti, ja muistaa muutaman vuoden takaa kuvat Jalovaarasta uudenvuoden juhlissa. Ympärikännissä. Huhuttiin, että hän olisi oksentanut levysoittimeen.

”No, mikäs on ihan noin kurssin käyneenä ihmisenä tuomiosi tästä..?” Terhi lunttaa nimen pullonkyljestä. ”Torres Natural Syrahista.”

Jallu nuuhkaisee muovimukinsa sisältöä, ottaa huikan, purskuttelee sitä ikeniään vasten.

”No jaa, samaa etikkaista litkuahan ne kaikki tuppaa olemaan.”

Eveliina Lempiäinen

(Teksti on kirjoitettu proosakurssilla. Tehtävänä oli nostaa tekstissä esiin vahvoja kontrasteja, äärilaitoja. Kirjoittaja on valinnut hienostuneen ja rahvaanomaisen.)